Melina (Suomeksi/In Finnish)

Olen Melina, 27 vuotta. Ensimmäinen tatuointini on niskassa. Otin sen 17-vuotiaana Turkissa, se on jo vähän haalistunut. Olimme kaverini kanssa lomalla ja halusimme ottaa ystävyystatuoinnit. Menimme ensimmäiseen liikkeeseen ja tatuoija piirsi meille tuon kuvan, avaimen ja lukon. Otimme avaimen ja lukon värit käänteisenä, joten nyt meillä on vähän kuin avaimet toistemme lukkoihin. Tatuointi ei kaduta, mutta koska minulta puuttuu lukosta väri kokonaan, se on vähän menettänyt alkuperäisen ideansa.

Toinen tatuointini on ”Because my heart said so” rinnassani. Se ajoittuu aikaan jolloin olin syvällä kaapissa, ja tatuointi muistutti minua siitä, että voin olla mitä tahansa jos sydän sanoo niin. Nykyisin merkitys on laajempi ja pätee moneen asiaan. Aluksi en edes kertonut tatuoinnin merkitystä kenellekään, koska olin kaapissa. Se oli tarkoitettu muistutukseksi vain minulle itselleni. 

Olkapäässäni oli itse suunnittelemani tatuointi, jota on aloitettu korjaamaan ja peittämään. Uusi tyyli jota koko kädessä nyt on, oli niin kiva, että halusinkin jatkaa sitä koko käteen. Halusin aluksi jotain geometristä ja sitten siitä tulikin mandala, jolla aloimme täyttämään kättä. Aluksi kaikilla tatuoinneilla oli jokin merkitys, mutta ei enää nykyään. 

Timantti kertoo eräästä ihmisestä ja muistuttaa hänestä ja sen aikaisesta elämästäni. Istuin tatuointipenkissä ja ajattelin, että voisin ottaa tuollaisen. Olin sillä kertaa ottamassa tatuointia käteeni, mutta totesin, että tehdään nyt vielä tuo timanttikin. Vaikka se elämäntilanne on jo ohi, en ole halunnut peittää kuvaa. Se on osa elämääni ja muistojani.

Kun vielä ajattelin, että kaikilla tatuoinneilla on joku tarkoitus, otin tämän kuvan äidistäni ja isästäni. Olen ajatellut ottaa myös jotain veljestäni, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Olisin aluksi halunnut äidin ja isän sydänkäyrät, mutta niiden saaminen osoittautui hieman haastavaksi. Päädyin sitten tällaiseen helpompaan sydämeen.

Perheelläni kaikilla on tatuointeja, joten se on aina ollut ihan okei. Nyt isä on alkanut vihjaamaan, että olisiko noita kuvia jo tarpeeksi. Mutta ei, ei ole. Sitten kun tämä oikea puoli on täysi, on tarpeeksi. Kaikki muut tatuointini ovat oikealla puolella, paitsi rinnan teksti. Mutta se nyt kuuluikin tuohon, sydämen päälle. Olen vain päättänyt, että kaikki tulee oikealle puolelle, sille ei ole mitään erityistä syytä.

Feeniks-linnun otin, kun halusin alkaa täyttämään jalkaani. Voisin kertoa jonkin kauniin tarinan, mutta totuus on, että menin liikkeeseen ja sanoin, että haluan vain ison kuvan, jotta saan jalkaa täytetyksi. Näin feeniksin ja totesin, että tuon haluan ja näin isona. Tatuoija varmisti vielä olinko varma kuvan koosta. Vastasin vain, että ”joo joo, aletaan täyttämään mun jalkaa”.

Teksti ”Joku taika sulla on” kertoo parhaasta kaveristani joka oli tukenani kun tulin ulos kaapista. Silloin meidän kappaleemme oli Stellan Häävalssi. Se ei ehkä niinkään sovi kavereille, mutta se oli meidän kappaleemme. Viime kesänä päätin haluavani ottaa tämän kuvan muistutuksena siitä, että minulla on tuollainen ystävä elämässäni. Siinä on myös ankkuri, mikä muistuttaa hänen olleen tyrskyissäni mukana ja pitäneen minua paikallani. Ilman häntä minua ei ehkä edes olisi. Se on itselleni todella tunteita herättävä tatuointi. Näin jälkeenpäin kaverini otti itselleen saman kuvan, joten nykyään se on myös tavallaan kaveritatuointimme.

Tekstin ”learn, grow, heal” otin keväällä kun elin aika syvissä vesissä enkä tiennyt mitä elämältäni halusin. Tein huonoja valintoja ja ratkaisuja. Halusin siitä ajasta tatuoinnin muistoksi. Päädyin noihin kolmeen sanaan, jotka muistuttavat minua hyvin niistä muutamasta kuukaudesta. Nämä sanat muistuttavat minua siitä, että kun tekee huonoja ratkaisuja, on parempi oppia niistä.

Me kasvamme virheiden myötä enkä muuttaisi mitään elämässäni. Olen tehnyt jotain väärin, opin siitä ja sen jälkeen paranen. Tarkoitus oli, että sekä minä että muut ihmiset näkevät sen. Tatuoinnista kysellään paljon, ja sitten taas muistan sen ajan. Olen ollut asiasta aika avoin, ja koska olen aina pitänyt asiat itselläni ja ollut huono puhumaan, olen nyt opetellut. Työkaverini sanoi oppineensa tuntemaan minut paremmin viiden minuutin kuin viimeisen neljän vuoden aikana kun avauduin hänelle.

Tällä hetkellä ei ole mitään tiettyä kuvaa mikä olisi seuraavaksi tulossa, mutta tätä oikeaa puolta täyttelen.

P.S Pinja on drama queen (ihan hyvällä)