Jenni (Suomeksi/In Finnish)

Ensimmäisen tatuoinnin ottaminen on hieno muisto, jota en unohda. Otin ensimmäisen tatuointini 15-vuotiaana kesätöistä saamallani palkalla. 16 vuotta sitten tatuoinnit eivät vielä olleet ihan normijuttu – ainakaan teinitytölle. Rakas mummoni jopa uhkasi, että jättää minut perinnöttömäksi tatuoinnin ottamisen vuoksi. Aiheeksi valikoitui lisko, joka oli tuon ajan hyvin yleinen tatuointiaihe. Vaikka aihe olikin niin yleinen, oli sillä minulle myös henkilökohtaista merkitystä, sillä nuorempana omistin itsekin terraarioeläimiä. 

Koska olin alaikäinen, äitini täytyi tulla mukaan tatuointistudiolle. Jännitin tatuointia etukäteen, ja kaiken lisäksi oli vielä kuuma kesäpäivä. Tatuointia ottaessa unohdin kai hengittää kunnolla, ja kaiken jännityksen ja helteen seurauksena pyörryin. Itse asiassa pyörryin silloinkin kun otin toisen tatuointini, selässäni olevan auringon. Muistan, että tatuoija oli juuri siirtynyt tatuoimaan ison niskanikaman kohdalle, ja siinä vaiheessa tuli vain sellainen kipuaalto, että lamput menivät kiinni.

Olen aina kärsinyt neulakammosta, mutta jostain syystä en näe tatuointien ottamista yhtä pahana kuin esimerkiksi verikokeita. Lävistykset jännittävät hieman enemmän, mutta niidenkin kanssa olen oppinut selviämään. Jännitystä lievittää huomattavasti se, että tatuoijat ja lävistäjät ovat minulle tuttuja jo entuudestaan. Silloin pystyn luottamaan heihin ja tiedän, että tilanne etenee minun ehdoillani. Samalla tatuoinnit ja lävistykset ovat toimineen hyvänä siedätyshoitona muuhun neulakammoon. Tänä keväänä uskalsin jopa viimein käydä ensimmäisen kerran verikokeissa ilman saattajaa!

Korvatatuointini on jatkoa matelijateemalle. Tämä oli tatuoinneistani ehdottomasti helpoin – tatuoiminen kesti varmaan 15 minuuttia eikä tuntunut yhtään miltään.

Kaverini tuntuvat toisinaan suhtautuvan hieman ihmetellen, kun kerron jostain uudesta, omasta mielestäni hyvin hauskasta tatuointi-ideasta. Never stop the madness on peräisin internetin Aku Ankka -parodiasta, jossa Roope-setä lausuu näin Akulle. 

Ennen tämän tatuoinnin ottamista pohdin, onko järkevää ottaa kuvaa tällaisesta aiheesta. Pitäisikö tatuoinnilla olla aina taustallaan jokin suurempi merkitys, vai riittääkö pelkkä hyvä läppä tatuoinnin aiheeksi? Entä jos joku vaatii minua selittämään, mitä tämä tatuointi merkitsee minulle? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että voin ihan hyvin ottaa tatuoinnin vain siksi, että se on mielestäni hauska. Ja jos joku nyt välttämättä vaatii selitystä, voin aina sanoa, että tätä tatuointia ottaessani elin murrosvaihetta, jossa hiljaisemman elämän jälkeen päätin pistää kunnolla tuulemaan. Joten tämä tatuointi muistuttaa, että hulluus ei lopu koskaan!

Jossain vaiheessa pidin monta vuotta taukoa tatuointien ottamisesta. Mitään varsinaista syytä siihen ei ollut: puuhasin vain koko ajan jotain muuta, ja tatuointien ottaminen jotenkin vain unohtui. Vielä puolitoista vuotta sitten vasen käsivartenikin oli tyhjä. 

Neliön sisällä oleva K-kirjain oli ensimmäinen käsivarsitatuointini. Se on omistettu ystävälleni, jonka nimen alkukirjain K on. Otin tatuoinnin yllätyksenä kertomatta ystävälleni etukäteen. Kun hehkutin ideaa hänen poikaystävälleen, hän kysyi, onko kyseessä kenties ensimmäinen tatuointini. Se oli jotenkin hauska kysymys – hän ei ollut koskaan nähnyt muita tatuointejani ja varmaan oletti, että kun kerran hehkutan tämän ottamista niin paljon, se on varmaan ensimmäiseni! Mutta eipä tatuoinneista juuri tulekaan puhuttua enää siinä vaiheessa, kun ne ovat jo iholla. Ne vain ovat siinä, omalla paikallaan.

Idea dark circus -teemaan lähti aluksi liikkeelle hattarasta. Eräs ystäväni on lempinimeltään Hattara, ja päätin ottaa hänelle omistetun tatuoinnin. Sen jälkeen sirkusteema on vain jatkunut.

Alun perin tarkoituksenani oli ottaa pelkästään mustaharmaita tatuointeja, mutta hattaran myötä hyppäsinkin suoraan vaaleanpunaiseen. Nyt vasemmasta kädestäni on tarkoitus tulla kokonaan värillinen. Jossain vaiheessa käsivarrestani varmaankin loppuu tila, joten täytyy katsoa, minne sen jälkeen jatketaan.

Käsivarteni on Niko Parviaisen käsialaa. Menen aina mielelläni hänen tatuoitavakseen – hän tietää, millaisista tatuoinneista pidän, enkä milloinkaan joudu sanomaan hänen ideoilleen ei! On rentouttavaa mennä ottamaan tatuointia tyypiltä, johon luottaa. Silloin tietää jo etukäteen pitävänsä lopputuloksesta.

Ankkuri on tehty LR Tattoon walk-in-päivänä. Tatuoijana toimi Paradise Tattoon Jaakko. 

Niin kuin voi huomata, moni tatuoinneistani viittaa johonkin tiettyyn ihmiseen. Niskassani oleva 10-tatuointi viittaa pelinumeroon. Pelasin junnuna koripalloa, ja eräs ystäväni niiltä ajoilta tatuoi kädensyrjäänsä minun lempinimeni. Yllätyksenä hänelle otin niskaani tatuoinnin, jossa on hänen pelinumeronsa.

Vasempaan reiteeni on tatuoitu teksti ”Väistä”. Tatuointi sai alkunsa kaveriporukan läpästä. Olimme viime kesänä liikkeellä kuopiolaisten kaverieni kanssa, ja huutelimme toisillemme kaikkea typerää ja käyttäydyimme muutenkin kuin pikkulapset. Kaverini tuhri jalkaani tussilla tekstit väistä ja party on motherfucker, ja totesimme, että näissä olisi ehdottomasti ainesta ystävätatuoinneiksi. 

Tuon illan jälkeen kului melko kauan aikaa, mutta lopulta pääsimme toteuttamaan ideamme ja tekemään toisillemme ystävätatuoinnit erään tutun tyypin avustuksella. Pidän tästä tatuoinnista edelleen kovasti. Siitä tulee mieleen hienoja muistoja. 

Tässä vaiheessa elämää voin sanoa oppineeni tatuoinneista ainakin sen, että en kadu niiden ottamista. Minulle tatuoinnilla ei tarvitse olla mitään syvällisiä merkityksiä, ja voin aivan hyvin ottaa tatuoinnin ihan vain jonkin hauskan tapahtuman tai hyvän läpän pohjalta. Ja jos jossain vaiheessa alkaisikin tuntua siltä, että jotain vanhaa tatuointia pitäisi vähän muokata, niin sitten vain menen ja muokkaan. Ei se ole niin vakavaa.