Eve (Suomeksi/In Finnish)

Kiinnostuin tatuoinneista jo todella nuorena. Olin varmaan 12-vuotias, kun selasin Suosikki-lehteä ja näin siellä Ville Valosta kertovan jutun. Katsoin hänen kuviaan ja mietin, että onpa hienoja tatuointeja – olisipa minullakin! Olen aina rakastanut piirtämistä, ja vaikka olinkin niin nuori, muistan jo silloin ajatelleeni tatuointeja taiteena.

Pinja Naamanka

Ensimmäisen tatuointini otin 14-vuotiaana. Asuin pienellä paikkakunnalla, ja paikallinen kampaaja oli käynyt jonkinlaisen tatuointikurssin, minkä jälkeen hän oli alkanut tehdä myös tatuointeja liikkeessään. Eihän sitä silloin 14-vuotiaana tajunnut, ettei tatuoiminen ihan sillä tavalla toimi – silloin sitä ajatteli vain, että jes, tämä tyyppi tekee tatuointeja! Menin kysymään, tekisikö hän minulle tatuoinnin, ja hän vastasi sen kummemmin miettimättä, että totta kai.

Kun äitini sai tietää tatuoinnista, hän piti minulle mykkäkoulua kaksi viikkoa. Tatuointi oli pieni tribaali, ja vaikka se oli ruma ja huonosti tehty, se oli kuitenkin ensimmäinen kosketukseni tatuointeihin. Myöhemmin kuva on peitetty pariinkin kertaan. Ensin kaverini peitti sen, mutta homma jäi hieman kesken, ja myöhemmin Shaman Artsin Virve teki tähän ihan kunnon peittokuvan.

Luonto ja eläimet ovat sydäntäni lähellä, ja monet tatuoinneistani liittyvät noihin aiheisiin. Ensimmäiset tatuointini olivat kooltaan pieniä, ja isompia kuvia aloin ottaa vasta myöhemmin. Isoista kuvista ensimmäinen oli vihainen mustekala, jonka otin 22-vuotiaana. Mustekala on Shaman Artsin Terhin käsialaa.

Pinja Naamanka

Aluksi mietin tatuointieni aiheet tarkkaan ja pohdin niiden merkitystä. Nykyään ajattelen vain lähinnä että hei, tämä voisi olla siisti ja menen kysymään tatuoijalta, toteuttaisiko hän ideani. Myös tatuoijan merkitys on korostunut. Nuorena oli tärkeämpää vain saada tietynlaisia kuvia, mutta nyt aikuisena haluan valita tatuoijani tarkkaan.

Jos mietin kivuliainta tatuointiani, voisi muutamakin kuva olla hyvillä kärkisijoilla. Kaikkein kivuliainta on kuitenkin ollut navan tatuoiminen. Se liittyi isompaan, lepakkoaiheiseen vatsatatuointiini, joka on Blackcap Tattoon Kertun tekemä. Navan tatuoiminen tuntui todella ilkeältä, ja toivon, ettei sitä tarvitse tehdä enää toiste! Yleisesti ottaen suhtaudun kuitenkin kipuun niin, että kun kerran olen itse tatuoinnin halunnut, niin silloin kipu on vain kestettävä. Yleensä kun tatuoija kysyy, sattuuko, vastaan aina samalla tavalla: ”no vähäsen…”

Pinja Naamanka

Varsinaisen tatuoimisen sijaan koen paranemisvaiheen epämiellyttävämpänä. Jotenkin sitä koko ajan miettii alitajuisesti, saako tatuointi tarpeeksi ilmaa ja pitäisiköhän vielä lisätä rasvaa. Alkuaikoina en uskaltanut kunnolla nukkuakaan, kun pelkäsin, että tatuointi hiertää lakanoihin ja menee jotenkin pilalle.

Kaulassani on kaksi kuvaa, joista toisen on tehnyt Kerttu ja toisen Red & White inkin Sergio. Sergion kaulakuvan aikana nukahdin, ja heräsin vasta siihen, kun Sergio kyseli huolestuneena, olenko ihan ok.

Pinja Naamanka

Sergio on tatuoinut myös molemmat polveni. Näiden tekemiseen meni yhteensä vain viitisen tuntia, ja molemmat polvet tatuoitiin saman päivän aikana.

Kasvoissani on tällä hetkellä kaksi tatuointia. Ennen ajattelin, etten ikinä ottaisi naamatatuointia, mutta yhtenä päivänä aloin vain pohtia, miksi en – onhan minulla kuitenkin näkyviä tatuointeja muuallakin kehossa, joten miksi kasvot olisivat jotenkin eri asia?

Pinja Naamanka

Silmäkulmassani olevan salaman otin itselleni syntymäpäivälahjaksi, kun täytin 26 vuotta. Molemmat kasvotatuointini ovat Red & White inkin Jonin tekemiä.

Vasemmassa poskessani olevan tikarin otin viime kesänä sen jälkeen kun olin päässyt yli rankasta ajanjaksosta. Olin juuri käynyt läpi rankan eron ja oli lähellä, että olisin jäänyt vähäksi aikaa asunnottomaksi. Paha olo oli ehtinyt kertyä sisälleni jo parin vuoden ajan, ja lopulta vain romahdin sen alle.

Pinja Naamanka

Kaiken tapahtuneen jäljiltä olin pitkään rikkinäinen ja mietin, miten päästä eteenpäin. Eräänä päivänä mielessäni kuitenkin vain tapahtui jotain ja sain voimakkaan tunteen siitä, että pärjään. Kaiken, mitä on tapahtunut, voin kääntää itselleni voitoksi. Tikari muistuttaa minua tuon ajanjakson voittamisesta ja siitä, etten enää koskaan aio antaa kenenkään polkea minua maahan.

Noiden tapahtumien jälkeen olen alkanut kunnioittaa itseäni ja olla itselleni kiltimpi. Se on ollut todella uutta – niin moni osaa olla kiltti kaikille muille paitsi itselleen. Nykyään ajattelen, että vaikka tuohon aikaan mahtui paljon pahaa, niin ehkä on lopulta hyvä, että se kaikki tapahtui. Se merkitsi täydellistä käännekohtaa elämässäni ja ajatuksissani.

Pinja Naamanka

Viime kesänä jouduin myös lopettamaan rakkaan koirani Remun. Remu oli paras ystäväni, ja lopettamispäätös oli iso pala purtavaksi. Ehdin onneksi ottaa tämän potretin silloin kun Remu vielä eli.  Oli ihanaa katsella vuorotellen tatuointia ja koiraa ja miettiä, miten paljon Remua rakastankaan.

Olen onneksi säästynyt kaikkein ilkeimmiltä kommenteilta tatuointien suhteen, vaikka toki olen kuullut kaikki peruskyselyt, kuten olenko joku ex-linnakundi tai narkkari. Baarissa kuulee aika usein erityisesti keski-ikäisiltä miehiltä sitä, että voi kun olet pilannut kauniin ulkonäkösi noilla tatuoinneilla. Heille tekisi mieli vastata, että etpä itsekään mikään varsinainen saalis ole! Yleensä kuitenkin heitän kommentit vain olkapääni yli ja annan olla. En halua alentua samalle tasolle kuin kommentoijat.

Pinja Naamanka

Välillä olen miettinyt, että elämässäni on ollut niin paljon huonoa tuuria, että olen varmaan jotenkin kirottu. Cursed-teksti on Jonin tekemä ja samalla yksi lempitatuoinneistani.

Silloin kun ihollani ei ollut vielä paljon tatuointeja, tunsin itseni jollain tavalla alastomaksi koko ajan. Jotenkin vain tuntui siltä, etten ole vielä oma itseni, en sellainen kuin haluaisin olla. Tatuointien kanssa voin olla ylpeä siitä, miltä näytän. Ja jos ihminen on omaan ulkonäköönsä tyytyväinen, miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi tulla sanomaan siihen oma mielipiteensä? Antaa kaikkien kukkien kukkia ja ihmisten olla sitä mitä he haluavat olla, tatuointien kanssa tai ilman. Minä haluan olla tällainen, ja nautin olostani joka hetki.

Pinja Naamanka