Hanna S. (Suomeksi/In Finnish)

Otin ensimmäisen tatuoinnin vuonna 2013 joulukuussa. Samalla kerralla otin niitä kaksi. Seuraavaksi puolihihani tatuoitiin puoli vuotta myöhemmin. Uusin tatuointini (toinen puolihiha) on tehty joulukuussa 2018.

Ensimmäiset tatuointini ovat yhdistelmät Kalevalakoruista, joihin on lisätty “omaa twistiä”. Toisen olen ottanut isälleni, toisen äidilleni. Kaikki tatuointini liittyvät perheenjäseniini, olen todella perhekeskeinen. Kuvien musteet ovat hieman levinneet ajan myötä, mutta iho elää, ja tarkoitus on korjata kuvia samalla kun yhdistän kaikki olemassa olevat tatuointini.

HWT-HannaS-8807

Olen suunnitellut, että ne yhdistettäisiin esimerkiksi kukin, jolloin ne muodostavat tietynlaisen haarniskan. Samalla syntyy merkitys siitä, että olen aina perheeni taustalla, valmiina puolustamaan heitä tarvittaessa.

Äitini puolen tatuoinnissa on pohjana Kalevalakorun Helinä, ja sisällä Vellamo. Äitini on upea ja vahva nainen, samaan aikaan kova ja pehmeä. Isäni puolen tatuoinnissa Helinän sisälle on aseteltu Ahti. Ahti tuntui luontevalta, koska kalastimme usein isäni kanssa kun olin pieni, ja miellän Ahdin rauhalliseksi mutta tarvittaessa hyvinkin jämeräksi, aivan kuten isäni. Ahdista sanotaan, että hän on oikeudenmukainen ja omiaan rakastava – tämän allekirjoitan omassa isässäni täysin.

HWT-HannaS-8846

Seuraavan tatuointini otin sisaruksilleni. Tatuoinnin on tehnyt Shaman Artsin Altti. Minulla on käytännössä kolme sisarusta, biologinen sisko ja biologinen veli, sekä aina elämässämme ollut “bonussisar”. Vanhempamme ovat tunteneet ennen meidän kenenkään syntymää. Bonussisaremme äiti menehtyi hänen ollessaan lapsi, joten olemme yhdessä jakaneet biologisen äitini.

HWT-HannaS-8777

Tuntuisi typerältä sanoa, että minulla on kaksi sisarusta, koska koen bonussisaremme täysin perheeseemme kuuluvaksi siinä missä biologiset sisaruksenikin. Olemme hyvin läheisiä kaikki. Otin tatuoinnin, kun veljeni tuli armeijasta ja lähti opiskelemaan Skotlantiin, jolloin olimme kaikki niin sanotusti lentäneet pesästä. Yksi pääskysistä on erilainen, mikä viittaa bonussisareemme.

Tekstissä lukee latinan kielellä “minun sisareni, minun veljeni”. Varmistin tekstin oikeakielisyyden vanhalta lukiomme kieltenopettajalta, joka ystävällisesti vastasi vanhan opiskelijansa satunnaiseen sähköpostiin!

HWT-HannaS-8830

Viimeisimmän tatuointini otin joulukuussa 2018. Elämäni tärkeimmät asiat on tatuoitu toiseen olkapäähäni: kuva joka viittaa lapsiini. Emme ole järin uskonnollisia, mutta luonto on meille hyvin tärkeä asia. Ennen kuin aloin odottaa tytärtämme, selasimme mieheni kanssa luontonimiä, ja eteen sattui maailman kaunein nimi: Ruska.

Mieheni ihastui nimeen niin ettei enää suostunut mieltään nimestä muuttamaan, ja minustakin nimi oli todella kaunis. Kun Ruska syntyi, eräänä yönä kätilö tuli huoneeseemme auttamaan meitä, kun lapsi oli valohoidossa. Ihana kätilö kysyi tatuoinneistani ja aikoisinko ottaa kuvan myös lapselleni. Totesin, että heti kun vain mahdollista!

Hieman yli vuoden päästä toiveemme toteutui uudelleen, ja tein toisen positiivisen raskaustestin. Olimme toivoneet lapsia pienellä ikäerolla, sillä minulla ja veljelläni on ikäeroa vain puolitoista vuotta, ja on luultavasti reilua sanoa, että hän on yksi parhaimmista ystävistäni. Erehdyin taannoin ollessani mieheni keikalla esittelemään itseni veljeni pikkusisarena. Veljeni seisoi vieressä ja korjasi nauraen asian.

HWT-HannaS-8763

Tapanamme on julkaista lastemme nimet rakenneultran jälkeen, mikäli sukupuoli on niissä selvinnyt. Jälleen intuitioni osoitti minun olevan oikeassa, kannoin sisälläni pientä poikaa. Hän sai nimekseen Otava.  

Olin varannut jo ajan tatuoitavaksi Anssi Kohtalolle Tattoo Carteliin. Suunnitelmamme oli toteuttaa tatuointi isovanhempieni kunniaksi. Mutta tullessamme kotiin Ruotsista sain idean tästä tatuoinnista. Laitoin Anssille heti viestiä ja vähän suuntaa antavia kuvia, ja hän suunnitteli tämän upean tatuoinnin.

Kuvassa on karhu, ruskan värinen lehti ja lehden yhdessä kärjessä Otavan tähtikuvio. Otavan tähtikuviohan on Ison karhun tähdistön kirkkaimmin näkyvä osa. Serkkuni huomautti tatuoinnin näyttävän myös siltä, kuinka “emo suojelee” – hän mielsi tatuointiin minut karhuemoksi, joka suojelee omiaan. Mielestäni ajatus toimi näinkin ja oli todella kauniisti ajateltu.

Olen saanut tästä paljon kehuja, ja todella monet ovat olleet tekijästä kiinnostuneita. Etenkin sellaiset ystäväni, jotka eivät ole vuosiin ottaneet tatuointeja, koska sitä täysin sopivaa artistia ei ole löytynyt. Kuva isovanhemmistani saa siis odottaa kevääseen 2019.  

Lisää tatuointeja on tulossa, sillä tatuointien ansiosta tunnen itseni aina kauniimmaksi. Toiset ottavat silikonirinnat tai botoxia, leikkaavat ja värjäävät hiuksia tai ovat tarkkoja vaatteistaan. Minulle tatuoinnit antavat saman.

Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa pian neljä ja puoli vuotta. Suunnitelmanamme on ottaa jotakin yhteistä, mutta ei ilmiselvää. Musiikki on meille yhteinen intohimo ja ensitreffimme vietimme kuunnellen In Flamesia, minä hänen kainalossaan sohvalla maaten. Kenties siis jotain In Flamesiin liittyvää?

HWT-HannaS-8865