Riikka (Suomeksi/In Finnish)

Otin ensimmäisen tatuointini 18 vuotta sitten. Välillä minua huvittaa, kuinka ensimmäiset tatuointini edustavat juuri niitä teemoja, joita kaikki 2000-luvun alussa halusivat: on tribaalia, kiinalaisia merkkejä ja lohikäärmettä alaselässä. Siihen aikaan oli kuitenkin vielä juttu itsessään, että tatuointeja ylipäätään otti – niiden merkitys oli toissijaista.

Tuohon aikaan naamani oli täynnä lävistyksiä ja pääni ajeltu siiliksi, ja tatuoinnit istuivat hyvin samaan tyyliin. Luulen, että aluksi otin tatuointeja vähän kapinahengessäkin. Äitini ei ollut ulkonäöstäni lainkaan innoissaan. Kun otin ensimmäisen lävistyksen huuleen, hän ei edes suostunut katsomaan minua kahteen päivään. Kun sitten otin tatuoinnin, meni kauan ennen kuin sain kerrottua hänelle siitä lainkaan.

Humans With Tattoos

Alaselän jälkeen aloin täyttää käsivarttani. Nämä haaleammat osat tulivat ensin, ja tummempana näkyvät osat on tehty jälkeenpäin. Yksi ensimmäisistä tatuoinneistani on myös Bacardi-lepakko, jota on sittemmin peitetty tribaaleilla, mutta aivan kokonaan sitä ei ole saatu peitettyä.

Yleensä tatuointia ottaessani mielessäni on ainoastaan aihe, mutta ei mitään tarkkaa kuvaa. Selailen paljon eri tatuoijien portfolioita netistä ja valitsen sen, jonka tyyli miellyttää minua eniten. Olisi mahtavaa, jos voisi vain mennä jokaiselle ihailemalleen tatuoijalle, istahtaa penkkiin ja sanoa, että tee mitä haluat!

Humans With Tattoos

Toisen käsivarteni naishahmo on oululaisen Lauri Arton tatuoima.

Olen huomannut, että ikä tuo omat muutoksensa tatuointien ottamiseen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hitaampaa paraneminen on, enkä ylipäätään jaksa olla enää yhtä kauan tatuoitavana. Esimerkiksi silloin kun toista reittäni tehtiin, ei tatuointia oltaisi varmaan ikinä saatu valmiiksi ilman puudutetta – siitäkin huolimatta, ettei kipukynnykseni ole mikään maailman pienin.

Olen myös pannut merkille, että jostain syystä tatuoiminen on alkanut sattua enemmän sen jälkeen kun lopetin tupakanpolton. Esimerkiksi molempiin pohkeisiini on tatuoitu tekstiä, mutta toinen on otettu ennen tupakanpolton lopettamista, toinen jälkeen – ja jälkimmäisen kohdalla kipu oli moninkertainen!

Molemmat jalkapöytäni on tatuoitu samana päivänä. Tavallaan haluaisin korjailla niitä, mutta niiden tatuoimiseen käytetty kolmetuntinen teki niin jäätävän kipeää, etten halua enää yhdenkään tatuoijan koskevan niihin! Myös nämä tatuoinnit paranivat varsin vaivalloisesti. Paranemisvaiheessa ne turposivat niin, että jalkani tuntuivat suorastaan hyllyvän kävellessäni.

Humans With Tattoos

Tim Burtonin elokuva Liisa ihmemaassa on yksi suosikeistani. Ihailen elokuvan värimaailmaa ja tyyliä, ja pidän erityisesti Johnny Deppin roolisuorituksesta Hulluna Hatuntekijänä.

Haaveilin tästä tatuoinnista kauan ja halusin löytää jonkun, joka osaisi tehdä tästä mahdollisimman aidon näköisen. Lopulta päädyin Ravi-Lassiin, joka on erikoistunut realistiseen tyyliin. Hän toteutti tämän prikulleen oikealla tavalla. Tämä jalka on vielä kesken, ja tarkoitus on jatkaa samalla teemalla.

Humans With Tattoos
En koe, että olisin joutunut tatuointien vuoksi koskaan syrjityksi. Ehkä se johtuu osin myös siitä, etten muutenkaan juuri välitä, mitä muut minusta ajattelevat. Olin aiemmin pitkään töissä paikallisen tavaratalon kassalla. Vuosien aikana totuin kommentteihin kuten ”loppuiko paperi kesken, kun piti sotkea ihoa tussilla?” tai jotain vastaavaa. Tyypillisesti näitä kommentteja tuli keski-ikäisiltä miehiltä. Naiset sen sijaan eivät yleensä sanoneet mitään, mutta saattoivat katsoa avoimen halveksuvasti. Jostain syystä juuri keski-ikäisillä vaikuttaa olevan eniten ennakkoluuloja tatuointien suhteen.

Humans With Tattoos

Nykyään opiskelen sairaanhoitajaksi. Olen tehnyt silloin tällöin töitä vanhuspuolella, jossa minua varoiteltiin etukäteen, että vanhukset saattaisivat katsoa tatuoitua hoitajaa hieman kieroon. Hauskaa kyllä, useimmat tapaamani vanhukset tuntuvat pitävän tatuoinneistani kovasti. Erityisesti dementiapotilaat saattavat innostua ja tutkia tatuointeja pitkänkin aikaa. Siinä mielessä tatuoinnit ovat olleet työssä jopa hyödyllisiä – ainakin niistä on riittänyt usein puheenaihetta!

Kun tribaalikättäni aikanaan aloitettiin, muistan kuinka äitini sanoi, etten tätä menoa pääse koskaan opiskelemaan tai töihin.

Humans With Tattoos

Näiden vuosien aikana tatuoinnit eivät ole estäneet minua yhdenkään työ- tai opiskelupaikan saamisessa. Silti mennessäni haastatteluun nykyisiä opintojani varten laitoin automaattisesti pitkähihaisen paidan päälle – vaikka eihän se edes peitä esimerkiksi sormiani! Ehkä vain kuulin jossain alitajunnassani edelleen ne äidin varoittelut.

Humans With Tattoos

Serkullani ja minulla on tatuoituna tämä sama teksti, honesty.

Minulla on kaksi lasta. Lapsista näkee erityisen hienosti, kuinka lähiympäristöllä on suuri vaikutus siihen, minkä lapsi kokee normaaliksi. Esimerkiksi meidän perheessämme tatuoinnit ovat niin tavallinen asia, etteivät lapset näe niissä mitään erikoista. Sen sijaan toisinaan tapaa lapsia, joiden perheessä ei ole tatuoituja ihmisiä, ja heille tatuoinnit ovat uusi ja ihmeellinen juttu.

Kun vanhempi poikani oli viisivuotias, hän piirsi pahville kuvan perheestämme. Myöhemmin sama kuva tatuoitiin iholleni. Tämä on kaikista tatuoinneistani ehkä se tärkein.

Humans With Tattoos

Jossain vaiheessa haluan saada myös nuoremman poikani tekemän piirustuksen tatuoituna iholleni. Vielä tässä vaiheessa hänen piirroksensa kuitenkin koostuvat lähinnä ympyröistä ja tikuista, joten luulen, että odotan kunnes hän kasvaa hieman.  

Sormieni numerot merkitsevät lasteni syntymäpäiviä. Molemmat heistä ovat syntyneet joulukuussa.

Humans With Tattoos

Merkityksellisimmät tatuointini liittyvät juuri ihmisiin, eivät niinkään aiheisiin. Toki arvostan kovasti myös muita tatuointejani. Esimerkiksi tämä toinen jalkani – minusta on ihanaa, että se on täynnä Lassin hienoa taidetta. Mutta kyllä ne ovat nuo pienet ja merkitykselliset projektit, jotka lopulta ovat kaikkein rakkaimpia.

Humans With Tattoos