Riina (Suomeksi/In Finnish)

Otin ensimmäisen tatuointini 18-vuotiaana, kun asuin vielä kotikaupungissani Hyvinkäällä. Viereiseen kaupunkiin Riihimäelle oli tullut uusi tatuoija, jonka jäljestä pidin, joten varasin häneltä ajan ensimmäistä tatuointiani varten.

Minulla oli hieno suunnitelma suuresta lootuskukka-tatuoinnista, jossa olisi mukana lintuja ja kaikkea sellaista. Tatuoija ehti piirtää kuvankin jo valmiiksi, mutta viime hetkellä jänistin ja päätin sittenkin ottaa pieniä tähtiä yläselkääni.

Humans With Tattoos

Ensimmäisen tatuoinnin jälkeen iholleni on tullut lisää tatuointeja tasaiseen tahtiin. Suurin osa tatuoinneistani on ystävän tai tutun tekemiä. Usein olen saanut kunnian toimia koehenkilönä jollekin, joka on tarvinnut harjoitusta tatuointiuransa alussa.

Asuin pitkään ulkomailla, ja monet tatuoinneistani on otettu jossain muualla kuin Suomessa. Toisen käsivarteni on tatuoinut ystäväni Basia, joka työskentelee nykyään tatuointiartistina Hollannissa.

Humans With Tattoos

Nilkkatatuointi on erään toisen kaverini tekemä ajalta, jolloin asuin Hollannissa. Tämä oli hänen elämänsä toinen tatuointi, mikä ehkä näkyykin jäljestä.

Nuorena olin vähän levoton sielu. 16-vuotiaana olin vapaaehtoistöissä Sambiassa, jossa olin mukana rakentamassa kanaloita, tomaattitarhoja ja käymälöitä paikallisten käyttöön. Parikymppisenä minulla oli pitkät rastat, kuuntelin Manu Chaota ja reissasin pitkin ja poikin maailmaa.

Välillä mietin, miten vanhempani päästivät minut reissaamaan niin nuorena! Mutta he ovat aina suhtautuneet asioihin rennosti. Heidän suhtautumisensa on ollut vähän sellaista, että saat kokea asioita ja tehdä virheitä, mutta kotiin voi aina tarvittaessa palata.

Humans With Tattoos

Äitini työskenteli nuorempana mallina, ja tämä tatuointi on tehty hänen mallikuvansa pohjalta.

Humans With Tattoos

Minulla on myös isälleni omistettu tatuointi.

Reissuihini mahtuu myös ikävämpi kokemus, joka liittyy vapaaehtoistöihin. 18-vuotiaana muutin Englantiin, jossa tein jonkin aikaa töitä keräämällä vaatteita UFFille Humana People-to-People -organisaation kautta. Työjakson päämääränä oli kerätä varoja, jotta pääsisimme osallistumaan vapaaehtoisprojektiin Afrikkaan. Lopulta en päässyt Afrikkaan lainkaan, sillä paljastui, että projekti oli jotain aivan muuta kuin odotin.

Humans With Tattoos

Englannissa meitä oli sekalainen joukko nuoria ympäri Eurooppaa ja asuimme ahtaasti tiukan kurin ja sääntöjen keskellä. Aamuisin meille jaettiin kartat, joissa määrättiin, miltä reitiltä meidän piti sinä päivänä kerätä vaatteita. Koko työajan kuljimme jalkaisin, kahdeksan tuntia päivässä.

Kun olimme järjestäjien mielestä tehneet tarpeeksi töitä, meidät lähetettiin koulutuskeskukseen Tanskaan. Koulutuskeskus sijaitsi isossa rakennuksessa, josta puolet oli varattu koulutukseen, puolet sopeutumisyksiköksi tanskalaisille linnakundeille, joita yritettiin kotouttaa takaisin yhteiskuntaan. Siellä katselimme, kun vangit leikkivät keittiössä keskenään puukkohippaa. Niin sanottu koulutuksemme puolestaan koostui suurimmaksi osaksi siitä, että keräsimme organisaatiolle varoja myymällä heidän lehtiään Kööpenhaminan kaduilla.

Jo siinä vaiheessa homma alkoi haiskahtaa, mutta heräsimme viimeistään silloin, kun meidät lähetettiin töihin raksalle. Joukko nuoria jossain paskakämpässä rakennuspuhaltimien keskellä, pystyttämässä ilmaiseksi taloa – siinä vaiheessa totesin, että nyt riittää.

Humans With Tattoos

Lopulta minä ja muutamat muut lopetimme koko projektin kesken, mistä saimme tietysti aika kovat huudot. Myöhemmin saimme tietää, että vapaaehtoistyöstä vastannut organisaatio oli aiemmin ollut oikeudessa epämääräisten toimintatapojensa vuoksi, ja organisaation puheenjohtaja oli kadonnut ulkomaille kesken oikeusprosessin.

Projektista lähtemisen jälkeen muutin Kööpenhaminaan. Siellä työskentelin vuoden verran tarjoilijana ja säästin samalla rahaa Etelä-Amerikan matkaa varten. Kiersin Brasilian, Uruguayn, Paraguayn, Argentiinan, Bolivian ja Perun. Perusta etenin Meksikoon ja sieltä takaisin Eurooppaan. Tuolla reissulla ei valitettavasti tullut otettua yhtään tatuointia!

Tatuointini eivät noudata mitään yhtenäistä teemaa, vaan ne ovat minulle ennen kaikkea muistoja erityisistä ihmisistä ja paikoista. Itse kuvilla ei välttämättä ole merkitystä, vaan merkityksellistä on se, kuka kuvat on tehnyt. Luulen, että juuri sen vuoksi en osaa katua tatuoinneistani yhtäkään – ne ovat muistoja ihollani.

Humans With Tattoos

Vaikka en tatuointejani kadukaan, olisi osan tietty voinut toteuttaa paremminkin. Minulla on yksi peittokuva, jonka alle on peitetty pikkujoulumuisto. Palattuani Suomeen työskentelin jonkin aikaa lävistäjänä savonlinnalaisessa Kustom Works Tattoossa, ja studion pikkujouluissa eräs ei-artisti teki minulle Kustom Works -aiheisen tatuoinnin, johon laittoi vielä oman allekirjoituksensakin ja kaikkea.

Humans With Tattoos

Seuraavana päivänä työkaverini katsoi vain, että ei vittu Riina. Tatuointi ehti olla näkyvillä pari kuukautta, minkä jälkeen se peitettiin ruusulla.

Humans With Tattoos

Halusin kerran kokeilla, miten minulta sujuisi tatuoiminen. Tein ankkuritatuoinnin ääriviivat itse, mutta tuttuni väritti tatuoinnin loppuun ja saattoi ehkä hieman parannella niitä ääriviivojakin samalla.

Humans With Tattoos

Tämän tatuoinnin otin Hollannissa, kun podin kovaa koti-ikävää. Nuoli osoittaa samalla sydämeen sekä pohjoiseen.

Karhutatuointi liittyy siskooni. Päätimme ottaa yhdessä sisarustatuoinnit, ja koska siskoni on kaikesta niin tarkka, annoin hänen päättää teeman. Hän totesi, että tatuoinnista pitää löytyä karhu ja Otava, ja päätyi itse ottamaan upean sommitelman, jossa näkyy metsää ja karhun siluetti. Minä puolestani päätin ottaa jotain vähän muuta.

Humans With Tattoos

Olemme syntyneet samana päivänä, 20.11, joten halusin ikuistaa yhteisen syntymäpäivämme mukaan tatuointiin. Monet tatuoinneistani ovat poikaystäväni Sami Yrjölän tekemiä, niin myös tämä.

Karhun lippalakki on olennainen osa tätä tatuointia. Kun olimme pieniä, reissasimme usein perheen kanssa. Kerran ulkomaanmatkalla vanhempamme halusivat hieman omaa aikaa, joten he vuokrasivat kaksi aasia kuljettajineen ja totesivat, että tytöt lähtevät nyt reissuun. Siellä me sitten olimme, minä ja siskoni, jossain vuorenrinteellä aasien selässä. Minulla oli päässäni vasta ostettu Flintstones-lippis, jonka tuulenpuuska nappasi mukanaan. Lippiksen katoaminen harmitti minua monta vuotta, mutta tässä se nyt on – lippis, joka ei koskaan katoa!

Humans With Tattoos

Aiemmin en juuri miettinyt tatuointien paikkaa, mutta nykyään yritän pohtia enemmän myös tatuointien symmetriaa. Toinen käteni on niin täyteen tatuoitu, että haluan pitää toisen käteni tasapainon vuoksi tyhjempänä.

Humans With Tattoos

Tulevaisuudessa haluaisin vielä isovanhemmilleni omistetun tatuoinnin, jossa olisi joutsen sekä mummini lempikukkia, lemmikeitä (engl. forget-me-not). Lemmikeitä kasvaa myös mökillämme, joka on meille tärkeä paikka, joten tatuoinnissa yhdistyisi monta tärkeää ajatusta.

Humans With Tattoos

Vanha koirani eli 16-vuotiaaksi asti. Koira oli todella hyvä tyyppi, voimakastahtoinen äkäpussi.

Humans With Tattoos

Lukkotatuointi on omistettu yhdelle pitkäaikaisimmista ystävistäni, jolla puolestaan on tatuoituna avain. Tatuointi muistuttaa minua siitä, kuinka tärkeää on pitää ystävyyssuhteista huolta. Olen kiitollinen ystävälleni siitä, että hän on pysynyt rinnallani, vaikka huitelin maailmalla vuosikausia.

Etenkin nuorempana minun oli vaikeaa pysyä aloillani, ja ehkä tietyllä tavalla tunnistan itsessäni yhä saman levottomuuden. Siinä missä aiemmin käytin paljon aikaa matkustamiseen, nykyään kanavoin energiaani töihin.

Humans With Tattoos

Työskentelen nykyään parturikampaajana tamperelaisessa kampaamo Rastassa ja kuulun Pulp Riot Squadiin, jonka jäsenet ovat erikoistuneet luovaan hiusten värjäämiseen. Rakastan työtäni ja haluan olla siinä niin hyvä kuin ikinä pystyn, joten työskentelen jatkuvasti tullakseni siinä entistä paremmaksi.

Levottomuuteni näkyy myös siten, että innostun helposti uusista tatuointi-ideoista – jopa niin helposti, että aiemmat suunnitelmat saattavat jäädä kesken. Esimerkiksi tämä Samin tatuoima Marilyn on edelleen keskeneräinen, sillä ehdin jo keksiä uuden idean ennen kuin Marilyn saatiin tehtyä loppuun. Tämä tatuointi valmistuu sitten joskus tulevaisuudessa.

Humans With Tattoos

Täytän pian 30 vuotta, ja nykyään en jaksaisi enää reissata samaa tahtia kuin nuorena. Jossain vaiheessa väliaikaisuus käy raskaaksi – ihmiset, paikat, kaikki on matkustaessa niin väliaikaista.

Olen vaihtanut paikkaa usein elämäni aikana, mutta ihmiset ovat niitä, jotka ovat jättäneet parhaimmat muistot. Kaupungitkaan eivät tunnu samoilta, jos tietyt ihmiset eivät enää asu siellä. Esimerkiksi nuoruuteni kaupunki, Amsterdam, ei tunnu läheskään samalta enää, kun ihmiset, joiden kanssa vietin aikaa ovat muuttaneet sieltä pois. Minulle muistot syntyvät hetkistä tärkeiden ihmisten kanssa, ja tatuoinnit muistuttavat noista erityisistä hetkistä.

Humans With Tattoos

Tämä tatuointi on omistettu miehelleni Samille ja tyttärellemme. Miehelläni on samanlainen tatuointi, jossa on eri värit.

Myös sormitatuointeihini liittyy hyvä muisto ajalta, jolloin asuin vielä Savonlinnassa. Sormitatuoinnit olivat olleet haaveenani jo pitkään, ja lopulta Kustom Worksin Akseli toteutti ne minulle.

Humans With Tattoos

Aluksi ajattelin, että olisin tatuoinut sormiini tekstin good shit. Kun kerroin ideastani Akselille, hän totesi vain, että ”kuule Riina, ethän sinä voi – kun sinä oot mummo, niin sinulla lukisi sitten sormissa, että hyvvöö paskoo!”

Jouduin siis keksimään jotain muuta alkuperäisen suunnitelmani tilalle. Lopulta keksin toisen idean, joka sai alkunsa hanskoistani. Niissä oli tämä sama teksti, ja päätin, että okei, antaa mennä. Stay gold on ihan yhtä hyvä.

Humans With Tattoos