Henri (Suomeksi/In Finnish)

Ensimmäinen tatuointini on haukka vasemmassa olkapäässäni. Olin haaveillut tatuoinnista jo pitkään ja mietin kauan, mitä haluaisin ensimmäisellä tatuoinnillani sanoa. Lopulta valitsin aiheeksi haukan. Ensimmäisestä tatuoinnistani on aikaa nyt kuutisen vuotta.

Humans With Tattoos

Haukka juontaa juurensa menneisyyteeni koulukiusattuna. Yläasteella kohtasin henkistä ja fyysistä väkivaltaa melkeinpä päivittäin. Kun aikoinaan sain silmälasit, yksi pääkiusaajistani alkoi huudella minulle koulun ruokalassa ja heitti, että ”säkin oot tommoinen haukansilmä”.

Vaikka se oli tarkoitettu loukkaukseksi, tuo nimi jäi mieleeni, ja vähitellen Haukasta muodostui lempinimeni. Vielä nykyäänkin osa ihmisistä kutsuu minua Haukaksi, ja vaikka se kuulostaakin hieman kornilta lempinimeltä, on se silti edelleen osa minua. Päätimme lisätä tatuoijani Mossen kanssa tällekin haukalle silmälasit.

Humans With Tattoos

Olen ajatellut jossain vaiheessa jatkaa samaa teemaa tatuoimalla käsivarren ympärille ketjun, josta ihmisjoukko yrittää pitää kiinni. Ketju kuitenkin katkeaisi samassa kohdassa, missä käsivarteni arpi sijaitsee. Näin tatuointi kuvastaisi sitä, kuinka haukka pääsee lentoon, vaikka muut yrittävät pakottaa sen maahan.

Humans With Tattoos

En koskaan haaveillut radioammattilaisen urasta, vaan päädyin alalle onnekkaiden sattumien kautta. Nuorena tein jonkin verran radiomainoksia ja päädyin lyhyeen harjoitteluun eräälle paikallisradiokanavalle, joka soitti pääasiassa iskelmämusiikkia. Siellä huomasin, että radiotyöhän on oikeastaan aika kivaa hommaa. Hieman myöhemmin päätin laittaa viestiä Radio Megalle ja kysyä, olisiko heillä tarvetta toimittajalle. Pääsin harjoitteluun saman tien, ja lopulta päädyin vakituiseksi työntekijäksi.

Radio Mega lopetti toimintansa vuonna 2012, minkä jälkeen vietin pari vuotta ravintolahommia tehden. Eräänä päivänä sain kuitenkin kutsun palata radiomaailmaan, kun Radio Cityn silloinen aluejohtaja soitti ja kysyi, haluaisinko palata duuniin. Kaksi kuukautta radiotöihin palaamisen jälkeen sain Vuoden radiotoimittaja -palkinnon vuosittain järjestettävässä Radiogaalassa. Vuosi oli 2015 (linkki).

Humans With Tattoos

Kesti kauan, ennen kuin pystyin puhumaan kiusaamiskokemuksistani avoimesti. Kipeiden asioiden läpikäyminen vei aikaa, ja jollain tasolla nuo kokemukset vaikuttavat minuun edelleen. Vaikka teen julkista työtä ja tapaan paljon erilaisia ihmisiä, tuntuu uusien ihmisten tapaaminen edelleen jännittävältä.

Menneisyyteni vuoksi olen edelleen muiden seurassa helposti varautunut ja alan helposti stressata siitä, että kohta nuo varmaan alkavat nälviä minua tai jotain. Vaikka tiedän etteivät he tee niin, sellainen ajatus tulee vain helposti mieleen, koska aiemmat pelot ovat niin syvään juurtuneita.

Humans With Tattoos

Radiotoimittaja-palkinnon voittaminen tuntui siksikin erityisen hienolta, sillä se vähensi epävarmuuden tunnetta. Tällä hetkellä työskentelen paikallistuottajana, ja radiotyö on edelleen parasta duunia, mitä voin kuvitella.

Siinä missä vasen käteni muistuttaa menneisyydestäni koulukiusattuna, kertoo oikea käteni niistä hyvistä asioista, jotka ovat auttaneet minua vapautumaan. Tällä hetkellä oikeassa kädessäni on kaksi videopeleihin liittyvää tatuointia, ja tarkoituksenani on täyttää koko käsi samalla teemalla.

Humans With Tattoos

Ranteeni tatuoinnissa on Mega Manin energiatankki, sydän sekä elämä-symboli. Yhdessä ne merkitsevät minulle I love life.

Videopelien pelaaminen on ollut minulle rakas harrastus läpi elämäni. Siitä on kiittäminen enoani, joka aikoinaan opetti minua käyttämään Commodore 64:sta. Pelit ovat olleet minulle ennen kaikkea eskapismia, joiden avulla voi päästä hetkeksi karkuun pahoja asioita. Jos vituttaa, laitan videopelin pyörimään, ja jos ahdistaa, laitan pelin pyörimään. Pelit ovat minun keinoni purkaa ahdistusta ja lepuuttaa hermoja.

Humans With Tattoos

Videopelien ohella myös kirjat ovat aina olleet tärkeä osa elämääni. Nautin erityisesti fantasia- ja scifi-kirjallisuuden lukemisesta. Dragonlance-sarja oli aikoinaan ensimmäinen sarja, johon uppouduin kunnolla. Myöhemmin tutustuin esimerkiksi Robin Hobbiin, Expanse-kirjasarjaan ja tietysti myös Pottereihin ja George R. R. Martinin kirjoihin. Nykykirjailijoista ihannoin suorastaan yltiöpäisesti Joe Abercrombieta ja Patrick Rothfussia.

Humans With Tattoos

Legend of Zelda -tatuointi on tehty monessa osassa, joten alaosa on jo ehtinyt hieman haalistua.

Tulevaisuudessa aion tatuoida iholleni myös Tukistus-hyväntekeväisyyskampanjani logon. Vuoden 2016 juhannuksena aloitin hyväntekeväisyyskampanjan, jonka aikana keräsin rahaa ehkäisevään mielenterveystyöhön Oulun Kriisikeskukselle. Tukistus-kampanjassa kasvatin vuoden ajan partaa ja viiksiä, ja samalla toin julki mielenterveyteen liittyviä tabuja ja stigmoja. Kampanjan aikana järjestin myös keikkoja, joiden tuotot annettiin Kriisikeskukselle.

Kriisikeskus on matalan kynnyksen paikka, joka on tarkoitettu ihan jokaiselle, joka on haastavassa elämäntilanteessa ja kokee, etteivät omat selviytymiskeinot enää riitä. Kampanjan myötä kävi ilmi, ettei moni edes tiedä tällaisten matalan kynnysten paikkojen olemassaolosta. En itsekään tiennyt Kriisikeskuksesta vielä silloin, kun olisin sitä eniten tarvinnut.

Humans With Tattoos

Koin yhden elämäni vaikeimmista tilanteista vuosia sitten, kun pitkäaikainen parisuhteeni päättyi. Eron jälkeinen aika oli synkkää, ja yritin etsiä lohtua alkoholista. Heikoimpina hetkinä tuntui siltä, että on parempi vain luovuttaa ja päättää elämä tähän. Jos tuolloin olisin tiennyt Kriisikeskuksen olemassaolosta, olisin kävellyt suoraan sen ovista sisään.

Oulun kaupunki tuki aiemmin Kriisikeskuksen toimintaa tarjoamalla heille tilat, mutta lopetti tukensa joitakin vuosia sitten. Mielestäni on suorastaan hälyttävää, miten heikosti Oulussa panostetaan ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön. Oulussa on kuitenkin koettu viime vuosina isoja, monia ihmisiä koskettaneita kriisejä. Näin oululaisena kaupungin nykyinen asenne suorastaan hävettää.

Suomessa ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön panostetaan ylipäätään aivan liian vähän. Porukka vetää täällä pikavippejä ja alkoholisoituu, kun ei näe muuta vaihtoehtoa. Mikään työllisyyslukujen kaunistelu tai muu tilastokikkailu ei sitä auta. Jos ihmisellä on paha olla, on oltava tarjolla jokin parempi keino sen käsittelyyn kuin pulloon tarttuminen. Olkoon se sitten matalan kynnyksen keskusteluapu tai edes joku pelihalli, johon voi mennä lätkimään korttia ja juttelemaan muiden ihmisten kanssa, kun on yksinäistä ja vaikea olla. Ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön panostaminen on kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin puuttua ongelmiin vasta kun ne ovat ehtineet kasvaa liian suuriksi.

Humans With Tattoos

Vaikka itse olen nykyään paremmassa elämäntilanteessa, seuraan edelleen sivusta, kuinka mielenterveysasioita yhteiskunnassamme hoidetaan. Ystäväni kulkee tällä hetkellä aikamoisessa murheen alhossa ja oli viimein saanut varattua itselleen ajan julkisen terveydenhuollon psykiatrian puolelle. Pari tuntia ennen vastaanottoa hän oli kuitenkin saanut puhelun hoitajalta. Hoitaja oli kysynyt, onko ystäväni asia varmasti tarpeeksi kiireellinen, kun heillä on tällä hetkellä niin paljon ruuhkaa.

Ystäväni vastasi, että on välillä niin epätoivoinen, että haluaisi tappaa itsensä ajamalla vastaantulevan auton keulaan. Kun hoitaja kuuli tämän, hän suutahti ja alkoi moittia ystävääni siitä, että niin ei saa tehdä, kun siinä kärsivät muutkin. Loppujen lopuksi hoitajan sanoma oli tiivistettynä, että ajattelisit positiivisemmin ja aloita vaikka jokin liikuntaharrastus.

Humans With Tattoos

Jos ihminen kulkee niin syvissä vesissä, että miettii itsemurhaa joka ikinen viikko, niin kuinka asiallista oikeasti on siirrellä vastaanottoaikoja ja reagoida sanomalla, että ajattelisit vähän positiivisemmin? Ovatko mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset vittu oikeasti jotain kahdeksanvuotiaita, joita pitää toppuutella ja ohjeistaa, mitä saa ja mitä ei saa tehdä?

Masentuneen ihmisen on kerättävä aivan valtava määrä voimia jo siihen, että hän uskaltaa viimein hakea apua ongelmiinsa. Vaatii paljon ponnistelua ja rohkeutta, että saa otettua sen puhelimen käteen tai käveltyä mielenterveyspuolen ovista sisään. Miten ihminen, joka on kerran lyöty tuolla tavalla matalaksi, uskaltaa enää mitenkään hakea uutta apua ongelmiinsa? Ei tarvitse olla mielenterveyspuolen ammattilainen ymmärtääkseen, että jokin nykyisissä asenteissa menee metsään ja pahasti.

Humans With Tattoos