Minna (Suomeksi/In Finnish)

Kiinnostuin tatuoinneista jo lapsena. Kun näin tatuoituja ihmisiä, mietin aina, miten cooleilta he näyttivät. Ehkä 11– 12-vuotiaana päätin haluavani jonain päivänä tatuointeja myös itselleni. Samoihin aikoihin aloin kiinnostua raskaammasta musiikista, ja goottityylissä yleinen Ankh-risti oli silloin yksi ensimmäisistä tatuointihaaveistani.

Nuorempana haaveilin pienikokoisista tatuoinneista, mutta iän myötä aloin miettiä, että haluan kerralla isompia kuvia. Minulla ei ole sellaista mentaliteettia, että haluaisin peitellä tatuointejani. Ajattelen enemmänkin niin, että jos kerran kuvia otan, ne saavat näkyä. Ne ovat kuitenkin niin tärkeä osa omaa persoonaani.

Ensimmäisen tatuointini otin kuitenkin vasta 24-vuotiaana. Se on tämä Tuula Aikioniemen tekemä sydäntatuointi. Osin tatuoinnin ottamisessa meni aikaa ihan rahatilanteen vuoksi, ja toisaalta halusin antaa itselleni aikaa miettiä, millaisia kuvia haluan iholleni tallettaa.

Humans With Tattoos

Olen kristitty, ja minusta tuntui luontevalta ajatukselta liittää ensimmäinen tatuointini jollain tavalla uskooni. Mielestäni graafinen tyyli terävine kulmineen sopii hyvin myös luterilaisuuden perusajatukseen. Ihmiselämään kuuluvat myös säröt ja vaikeudet, joita sydämen terävät kulmat symboloivat. Risti on jätetty vaaleaksi, mikä tuo tatuointiin osaltaan uskon ja toivon näkökulmaa.

Eläkäämme ja rakastakaamme puhuttelee minua muutamastakin syystä. Ensiksikin minun ja mieheni kihlasormuksissa on tämä sama teksti latinaksi. Toiseksi tekstin sanoma muistuttaa minua eräästä lempiartististani, Jarkko Martikaisesta. Mielestäni erityisesti hänen soolotuotannostaan kumpuaa samankaltainen perusvire kuin tästä tekstistä. Lisäksi tekstissä on tietysti oma, teologinen ulottuvuutensa.

Humans With Tattoos

Pidän siitä, että tatuointieni tekstit ovat nimenomaan suomeksi. Suomen kieli on kaunis, ja minusta on mukavaa, että voin tatuointien avulla ikään kuin kantaa aina palaa Suomesta mukanani myös ulkomailla ollessa.

Sydämen alapuolella oleva kukkatatuointi on Luna Milan tekemä. Se on tehty Helsinki Ink -tapahtumassa, eikä siihen liity mitään suurta symboliikkaa.

Minulle on aina ollut tärkeää löytää tatuointiartisti, jonka tyyliä arvostan ja joka on ammattimainen ja huolehtii tarkkaan hygieniasta ja sen sellaisista. En milloinkaan valitse tatuoijaa ainoastaan halvimman hinnan perusteella. Tietysti se tarkoittaa samalla sitä, että joudun matkustamaan saadakseni tatuoinnin haluamaltani artistilta, mutta jos todella pidän hänen kädenjäljestään, olen valmis näkemään sen vaivan.

Kun kuulen kehuja tatuoinneistani, mainitsen aina mielelläni, kenellä olen käynyt tatuoitavana. Sillä tavalla voin samalla tehdä kunniaa taitaville artisteille. Minulle tatuoinnit ovat pala taidetta, ja siinä missä joku hankkii kotinsa seinälle taulun, ovat tatuoinnit minulle samanlainen sijoitus taiteeseen. Omat tatuointini olen ottanut Tuula Aikioniemellä Turussa ja Luna Mila Tattoossa Helsingissä.

Maatuskatatuointi on häälahja mieheltäni. Tämäkin tatuointi on Luna Milan tekemä. Minua viehättää maatuskaan liittyvä äitiyden ja perheen symboliikka, mutta ennen kaikkea näen maatuskan kuvaavan ihmisyyttä. Ajattelen, että jokainen ihminen koostuu useista kerroksista – ystävät, työkaverit, perhe ja sinä itse, kaikki näkevät sinut eri tavalla.

Humans With Tattoos

Tatuointini liittyy myös Neil Gaimanin Sandman-sarjakuviin. Kun olin 13-vuotias, lainasin kirjastosta ensimmäisen Sandman-sarjakuvani, ja se oli niin pysäyttävä lukukokemus, että teini-ikäinen Minna koki suurin piirtein jonkinlaisen päänsisäisen räjähdyksen.  Oli upeaa huomata, että sarjakuva voi olla myös filosofista ja pohdiskelevaa.

 

Sandmanin hahmoista minua puhuttelee eniten Kuolema. Olen ylipäätään kiinnostunut siitä, kuinka kirjallisuudessa ja taiteessa kuvataan kuolemaa. Esimerkiksi Hugo Simbergin kuvaus kuolemasta on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen: hänen taiteessaan kuolema on kuin lämminhenkinen vanha tuttava, joka saapuu vierailulle. Mielestäni kuolema kuvataan samalla tavalla myös Sandmanissa.

Lisäksi toiveenani oli saada tatuointiin kukkia. Taustalla oli ajatus elämän ja kuoleman yhdistämisestä vähän samaan tyyliin kuin Simbergin Kuoleman puutarha -teoksessa. Minusta on hienoa, että maatuska hymyilee, sillä näin se näyttää hyvin lämminhenkiseltä hahmolta.

Humans With Tattoos

Kuten Sandmanin Kuolemalla, myös minun maatuskallani on Ankh-risti. Koska Ankh oli ensimmäisiä tatuointihaaveitani, liittyy tämä tatuointi nuoruuteeni silläkin tavalla.

Ennen halusin sisällyttää tatuointeihini aina jotain symboliikkaa, mutta nykyään ajattelen, että jokaisella tatuoinnilla on taustallaan jonkinlainen tarina ja siten myös merkitys; olkoon se sitten vaikka se, että satun pitämään kukista tai kuva on tietyssä tilanteessa otettu.

Humans With Tattoos

Olen visuaalinen ihminen ja inspiroidun kaikesta kauniista. Minulle tatuoinnit ovat ennen kaikkea itseilmaisun väline. Tietysti jokainen tulkitsee tatuointeja omalla tavallaan, ja koska omiinkin tatuointeihini liittyy niin paljon henkilökohtaisia asioita, eivät muut näe niitä samalla tavalla kuin itse näen. Se on toisaalta ihan hyväkin juttu. Ajan myötä tatuointeihin voi tulla myös uusia merkityksiä, mikä on mielestäni kiehtovaa.

Jarkko Martikaisen lyriikat ovat aina inspiroineet minua valtavasti. Samoin Muumi-kirjat ovat olleet itselleni tärkeitä, ja Ninni ja Vilijonkka olivat ehdottomasti sellaiset hahmot, jotka halusin tatuoida iholleni. Nämäkin kuvat ovat Luna Milan käsialaa.

Humans With Tattoos

Ninniin liittyy eräs muisto ajoilta, kun olin rippikoulun isosena. Pidimme isosiin liittyvän tietovisan, ja olin valinnut itsestäni kysymyksen, mikä on lempihahmoni Muumeissa. Juuri silloin pappi sattui kävelemään ohitsemme ja kuultuaan kysymyksen, hän pysähtyi ja sanoi: ”Ninni… Rakkaus teki hänet näkyväksi.”

Se oli minusta valtavan hienosti tiivistetty, ja ajatus on jäänyt sittemmin elämään mieleeni. Olen saanut kulkea mieheni kanssa yhdessä jo 13 vuotta, ja koen, että rakkaus on se voima, joka tekee minutkin näkyväksi. Halusin iholleni nauravan Ninnin juuri siksi, että rakkauden myötä hän oppi, että hän voi olla rennosti oma itsensä eikä hänen tarvitse enää pelätä. Rakkaus vapauttaa.

Humans With Tattoos

Jarkko Martikaisen kappaleen nimi, Huolenhukkaaja, tuntui luontevalta lisältä tähän. Sama kappale oli ensimmäinen, jonka kuulimme mieheni kanssa hääpäivänämme sen jälkeen, kun olimme lähteneet kirkosta. Tunnen edelleen suurta iloa joka kerta katsoessani tätä tatuointia.

Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin oli jälleen yksi tajunnanräjäyttävistä lukukokemuksista. Olin yllättynyt siitä, kuinka Tove Jansson osasi samaan aikaan kertoa tarinoita lapsille sopivalla tavalla, mutta kuitenkin niin, että niihin sisältyy aikuisille sopivaa syvällistä ja filosofista pohdintaa. Tämäkin novelli on hieno ja symbolinen kuvaus elämän myrskyistä.

Humans With Tattoos

Alun perin pohdin tähän tatuointiin lainausta Jarkko Martikaisen Myrsky-kappaleesta. En kuitenkaan osannut valita sopivaa kohtaa, mutta sitten huomasin Normaali katastrofi -laulun nimen sopivan myös hyvin novellin teemaan. Sitähän elämä on, normaalia katastrofia hyvine ja huonoine hetkineen, ylä- ja alamäkineen. Ja juuri tällainen vaihtelevuus tekee elämästä hienoa.

Tatuointini ovat sijoittuneet oikeastaan huomaamatta niin, että toisesta käsivarrestani on tullut sellainen ilon ja elämän käsi, kun taas toisessa on ehkä ikäväksi miellettyjä asioita, surua ja kuolemaa, mutta positiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Haaveenani on saada molemmat käsivarteni täyteen kuvia. Minulla ei kuitenkaan ole mikään kiire, ja tavallaan haluankin odottaa, että vanhenen – näin ihollani näkyisi samalla eri ikävaiheita ja niihin liittyviä muistoja.

 

Työssäni tatuoinneista ei ole ollut haittaa. Varsinkin näin nuorisotyöntekijänä voisi sanoa, että ennemminkin tatuoinneista on ollut hyötyä – kyllähän nuoret tuntuvat heti kiinnostuvan eri tavalla, kun vaikkapa koulun tai nuopparin käytävillä käveleekin tatuoitu ihminen, mikä ei ole ihan yleisin näky sellaisessa ympäristössä.

Tatuoinneistani kysellään melko paljon ylipäätään, ja varsinkin nuoret kyselevät usein. Suurimmaksi osaksi ne ovat ihan peruskysymyksiä, kuten sattuuko tatuoiminen. Jotkut ovat myös kysyneet, saako tatuointeihini koskea, ja yleensä silloin annan luvan.

Humans With Tattoos

Kerran on kuitenkin käynyt niin, että tatuointeihini on koskettu ilman lupaa, ja siitä en ole pitänyt lainkaan. Vaikka ihoni on tatuoitu, se ei tee minusta näyttelyesinettä, jota saisi vapaasti koskea.

Omassa elämässäni kristinusko näkyy ennen kaikkea luottamuksena ja turvana. Olen ihmisenä sellainen levoton sielu, ja usko tuo elämääni rauhaa silloinkin, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Humans With Tattoos

Meni vuosia, kun hain paikkaani ja pohdin omaa henkilökohtaista suhdettani kristinuskoon. Tänä päivänä osaan jo suhtautua siihen rennosti ja koen, että myös uskoni suhteen voin olla juuri sellainen kuin olen.

Joku varmaan ajattelee, että kirkon piirissä tatuoinneista voisi koitua ongelmia, mutta todellisuudessa olen varmaan saanut eniten kehuja tatuoinneistani juuri siellä. Eräskin papiksi opiskeleva kaverini kysyi kerran, kenellä olen ottanut tatuointini, kun ne ovat niin kivan näköisiä. Eräs suntio puolestaan ihastui kovasti sydäntatuointiini. Tatuointien kautta olen saanut kokea monia kivoja kohtaamisia.

Humans With Tattoos

Ehkä tatuointieni avulla voin samalla myös ravistella jonkun ennakkoluuloja uskosta ja näyttää, että meitä kristittyjäkin on monenlaisia. Olkoon kyseessä sitten mikä asia tahansa – uskonto, tatuoinnit tai vaikkapa seksuaalivähemmistöt – mielestäni olisi aina hyvä irtautua omasta kuplasta ja tutustua rohkeasti erilaisiin ihmisiin. Silloinkin, kun itse on asioista eri mieltä.

Humans With Tattoos