Daniel (Suomeksi/In Finnish)

En ole koskaan suuremmin pitänyt tatuoinneista, ja nuorempana sanoin, etten koskaan ottaisi sellaista. Oikeastaan en vieläkään pidä niistä, ja mielestäni iho on kauniimpi ilman tatuointeja. Nykyään minulla kuitenkin on 7+1 tatuointia.

Humans With Tattoos

Vuonna 2011 ystäväni tatuoi lapaansa Bambin. Se sopi hänelle mielestäni hyvin ja oli jopa kaunis. Ystäväni kehotti myös minua tatuoimaan jotain, mutta sanoin, että ottaisin tatuoinnin vain siinä tapauksessa, että löytäisin kuvan, joka kertoisi minusta jotain, mitä ei voi kertoa sanoin.

Humans With Tattoos

Olimme kovia Scandinavian Music Group -faneja, ja lopulta ensimmäisen tatuointini aihe löytyi heidän kappaleidensa Itkevä lintu ja Tahdon uudet silmät sanoituksista. Aloin pohtia tatuointiaiheeksi itkevää kolibria ja selvitin vielä, liittyykö kolibriin mitään uskomuksia.

Googlauksen perusteella mieleeni piirtyi kuva linnusta, joka pystyy kantamaan uskomattomia taakkoja kokoonsa nähden ja on ainutlaatuinen siten, että se pystyy lentämään myös takaperin ja paikoillaan.

Siihen aikaan olin nouseva opiskelijajärjestöaktiivi, tunnettu hyvässä siitä, että teen uskomattomat määrät töitä ja pahassa siitä, että ajattelen vain itseäni. Kuoreni oli kovan, ahkeran ja aikaansaavan otuksen, joka niitti mainetta eriskummallisella persoonallaan. Sisältä olin herkkä ja tunteellinen, mutten koskaan näyttänyt sitä kenellekään; tuossa elämänvaiheessa harvoin edes itselleni. Siis ahkera ja vahva kolibri, joka jossain sisällä kuitenkin itki.

Humans With Tattoos

Meni yli vuosi ennen kuin keräsin rohkeuteni ja otin tuon tatuoinnin. Silloin päätin, että toista ei varmasti tule. Puoli vuotta myöhemmin olin kuitenkin jälleen tatuointipöydällä harkittuani toista kuvaa peräti viikon.

Toinen tatuointini kertoo uskosta rakkauteen. James Bond -elokuvat kuuluivat olennaisena osana nuoruuteeni. Suurin osa niiden katsojista yhdistää Bondin viinaan, tappoihin, nopeisiin autoihin ja naisiin. Harva kuitenkin tietää, että James Bond on mennyt kertaalleen naimisiin, vuonna 1969 julkaistussa elokuvassa On Her Majesty’s Secret Service. Vaimo ammuttiin häämatkalle, eikä James Bond sen jälkeen pystynyt enää sitoutumaan kehenkään. Ainakin niin minä sen tulkitsin.

Ikisinkkuudestani huolimatta uskoin sellaiseen rakkauteen. Siihen, että joskus jostain tulisi ihminen, joka olisi kaikkea sitä mitä olin toivonut, ja jonka jälkeen en kaipaisi enää mitään muuta. En ollut koskaan ajatellut ottaa aiheesta tatuointia, mutta se tapahtui ikään kuin vahingossa.

Eräänä yönä baarista palattuani katsoin tuota elokuvaa. James Bondin tuleva vaimo ajaa siinä vanhalla Mercury Cougarilla, jonka keulakoristeena on varsin yksinkertaisesti piirretty puuma. Olin sattumalta samana syksynä Englannissa automuseossa käydessäni ottanut kuvan tässä elokuvassa käytetyn auton keulakoristeesta suoraan ylhäältä päin.

Viiden minuutin Photoshop-harjoituksen jälkeen se oli tatuoitavassa muodossa ja viikkoa myöhemmin vasemmassa rintalihaksessani kertomassa jossain odottavasta rakkaudesta.

Humans With Tattoos

Tavallaan tatuoinnista tuli ennustus. Sen jälkeen minulla on ollut kunnia tavata sekä nainen, joka oli kaikkea mitä aina olin toivonut että nainen, joka sai minut lopettamaan sinkkuelämäni. Kumpikaan tarina ei tosin tainnut olla se elämäni mittainen rakkaus.

Kolmas tatuointini liittyy sekä Scandinavian Music Groupiin että elokuviin. Kun kuulin ensimmäisen kerran kappaleen Casablanca, latasin Casablanca-elokuvan koneelleni ja päätin, että katson sen vasta oikealla hetkellä oikeassa seurassa.

Kun käsikirjoituskurssimme keväällä 2013 oli edennyt viimeiselle oppitunnilleen, opettajamme ilmoitti, että aikoo näyttää meille erään hyvän elokuvan. Taululle ilmestyivät alkutekstit, ja käytiin seuraava keskustelu.

Minä: “Eihän tämä ole Tuulen viemää?”

Opettaja: “Ei.”

Minä: “Eihän tämä ole Casablanca?”

Opettaja: “Mitä sinulla on Casablancaa vastaan?”

Minä: “Päätin, että katson sen vain oikeassa seurassa oikealla hetkellä. Nyt ei ole oikea hetki, etkä sinä ole oikeaa seuraa.”

Humans With Tattoos

Opettaja nauroi, käski katsoa elokuvan kiltisti ja lupasi kertoa siitä nippelitietoa, jolla voisin tehdä vaikutuksen myöhemmin siihen oikeaan ihmiseen.

Itkin koko elokuvan ajan. Kun opettaja elokuvan päätyttyä marssi valokatkaisijalle, hän kysyi: “No, mitäs Daniel oli mieltä?” Aistin hetkeni tulleen ja huusin “Sota on päättynyt, palatkaa Pariisiin!”

Sama teksti lukee hyvin vessanseinämäisellä fontilla vasemmassa käsivarressani. Se kertoo siitä, että halutessaan elämästään voi tehdä samanlaista kuin elokuvissa tai lauluissa, jos vain osaa tarttua hetkeen.

Humans With Tattoos

Sen jälkeen elämässä tapahtui kovin vähän sellaisia asioita, jotka olisivat olleet tatuoimisen arvoisia. Pidinhän yhä kiinni periaatteestani tatuoida iholleni vain sellaisia kuvia, joita sanoilla on kovin vaikea kertoa. Toisaalta myös rakastin siihenastisia tatuointejani: olihan joka kerta käynyt niin, että olin löytänyt sanat tarinaan saatuani kuvan.

Kului kokonaista kolme vuotta, joiden aikana tein pitkän matkan omaan sisimpääni. Sen aikana aloin identifioitua hyvin voimakkaasti omaan horoskooppimerkkiini, kaloihin. Harkitsin pitkään joko kalojen tähtimerkin tai kahden kalan tatuoimista niskaani, paikkaan, jota ei käytännössä voisi peittää. En kuitenkaan osannut valita näiden kahden idean väliltä, joten päätin tatuoida molemmat; toisen vasempaan, toisen oikeaan ranteeseen.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tatuoin mitään oikealle puolelle kehoani. Jotenkin olin vain aiemmin halunnut pitää toisen puolen puhtaana kaikista kuvista. Mutta jälkeenpäin oikeankin puolen “tahriminen” on tuntunut ihan oikealta ratkaisulta.

Toisaalta tämä kalapari kertoo siitä, miten tarkka tatuoinneistani olen: halusin, että niiden piirtäjä on myös horoskoopiltaan kalat, ja näitä kahta suhteellisen pientä tatuointia hinkattiin lopulta ainakin kuukausi. Piirtäjä sai sen aikana ohjeita laidasta laitaan alkaen kiinalaisista kirjoitusmerkeistä päättyen Caravelle-suihkukoneen keulan muotoon.

Kuudennen tatuointini otin lähes päivälleen viisi vuotta ensimmäisen jälkeen, kesällä 2017. Se on ehkä rumin kaikista ja silti kaikkein tärkein. Ja alun perin sen piti olla ihan jotain muuta.

Humans With Tattoos

Olen tanssijana kovin lahjaton, mutta vuosien ajan suurin haaveeni oli olla joskus niin rohkea, että pystyisin tanssimaan soolon. Mahdollisuus tähän tarjoutui täysin vahingossa, ja sitä tehdessäni suunnittelin pitkään tatuoivani toiseen nilkkaani tanssijan siluetin. En kuitenkaan oikein koskaan keksinyt, missä asennossa tai millainen tanssijan pitäisi olla.

Kun koreografini alkoi tehdä sooloa, hän pyysi minulta jonkin lauseen, jonka pohjalta aloittaa. Lähetin hänelle Turun yliopiston vessan seinästä bongaamani lauseen “Everything you’ve ever wanted is on the other side of fear“.

Sooloprojekti oli todellakin matka pelon toiselle puolelle ja vaati niin paljon mukavuusalueelta poistumista, etten meinannut selvitä siitä loppuun saakka. Siksi tatuoin tuon koreografian pohjalla olleen lauseen niin karmealla fontilla, että viisi kuudesta sen lukijasta lukee sen ääneen väärin.

Tatuoinnin paikaksi valikoitui vasen pohje ensimmäisen kolibritatuoinnin alapuolelta: soolon tanssiminen nimittäin mursi niin paljon muureja, että opin vihdoin osoittamaan myös tunteitani, niitä kolibrin kyyneleitä.

Humans With Tattoos

Tähän mennessä tatuointityylini oli vakiintunut indie-henkisiksi ääriviivapiirroksiksi ja suttuisiksi kirjoituksiksi. Olin pitänyt mustavalkoisuutta ehdottomana hyveenä, enkä millään uskaltanut ottaa väriä ihooni. Sitten annoin kalatatuointien piirtäjälle toimeksiannoksi piirtää minulle toteemieläimeni ketun ilmeellä, joka kuvaa minua parhaiten.

Humans With Tattoos

Alun perin sen piti olla samanlainen kuin muidenkin: pelkät ääriviivat. Kesken suunnittelun satuin kuitenkin kuuntelemaan Cyndi Lauperin True Coloursia yhden kerran liikaa ja päätin, että tällä kertaa tatuointiin tulee värit.

Niin oikeaan käsivarteeni syntyi Kettu Kettunen, kenties suosikkini kaikista tatuoinneista tähän mennessä. Oranssilla väritetty otus, josta ei oikein tiedä, katsooko se eteenpäin riivatun raivon katseella silmät auki, silmät kiinni hieman paheksuen näkemäänsä vai silmät kiinni tuntien jotain vaikeasti selitettävää tuskaa. Olen itse päätynyt viimeiseen.

Humans With Tattoos

Kettu Kettunen on myös yleisön suosikki. Joka kerta kun tapaan uusia ihmisiä ja olen pukeutunut T-paitaan, joku huomauttaa, miten hieno kettuni on. Sen suunnitteluprosessi oli vielä kalojakin vaikeampi. Tällä kertaa pikkutarkkuuteni ulottui ketunnokan muotoon ja korvien asentoon. Mutta sen onnistuttua täydellisesti, päätin, että tatuointini saa jatkossakin piirtää sama ystävä, joka loi Kettu Kettusen. Itse asiassa hänellä on jo kahdeksas tatuointi työn alla.

Humans With Tattoos

Kahdeksannen tatuoinnin tarina tulee ehkä joskus myöhemmin, mutta jo nykyisellään niitä on 7+1. Se +1 on vasemmassa kämmensyrjässä oleva arpi, jonka hankin joskus kolmannen ja neljännen tatuoinnin välissä, ja joka tuntuu haalistuvan hitaammin kuin yksikään noista oikeista tatuoinneista.

Oli perjantai-ilta ja päätin kerrankin lähteä kaljanjuonnin sijaan harrastamaan urheilua. Lähdimme höntsäporukkamme kanssa pelaamaan jalkapalloa, ja minä menin maaliin kuten tavallista. Alkulämmön aikana epäonnistuin heittäytymisessä harvinaisen surkeasti, rysähdin alas väärässä asennossa ja maahan päästyäni huomasin toisen käteni olevan täysin tunnoton.

Maalivahdinräpylän kiskominen kädestä oli hyvin vaikeaa. Käsi oli turvonnut, keskellä kämmentä oli kuoppa ja pikkusormi osoitti täysin luonnottomaan paikkaan. Tie kävi päivystykseen ja sieltä leikkauspöydälle. Kämmenluu kasattiin kolmesta palasesta takaisin yhdeksi.

Ja siinä se arpi on edelleen yhtä voimakkaana kuin neljä vuotta sitten muistuttamassa siitä, että kaljan ja urheilun ollessa vastakkain tulisi aina valita kalja.

Humans With Tattoos

Teksti: Daniel