Pete (Suomeksi/In Finnish)

Olin nuorempana punkkarikakara, irokeesi päässä ja kaikkea. Ensimmäisten tatuointien ottaminen oli sekin varmasti tietynlaista kapinaa. Kun olin lapsi, isäni sanoi minulle aina, että älä ota koskaan yhtään tatuointia. Hän oli itse aikoinaan tehnyt kavereidensa kanssa perhosneuloilla kännissä tatuointeja, joita katui jälkeenpäin, eikä halunnut minun tekevän samaa virhettä.

Humans With Tattoos

Taisin olla vasta 16-vuotias, kun yritin ensimmäisen kerran käydä liikkeessä tatuoitavana. Mulla oli luvat ja kaikki, mutta ehdin tulla pidätetyksi ennen kuin tatuoinnit saatiin tehtyä. Me oltiin silloin pikkupoikana sellaisia nuorisorikollisia. Lopulta tatuoinnit saatiin tehtyä, ja Mikko silloisesta Tramp’s Tattoosta tatuoi mulle nämä piikkilangat ranteisiin.

Humans With Tattoos

Ensimmäisten tatuointien jälkeen homma lähtikin sitten vähän lapasesta, ja seuraavia tatuointeja alkoi tulla nopeaan tahtiin. Halusin jo ensimmäisten tatuointieni olevan näkyvällä paikalla – että nyt ei lähdetä leikkimään, vaan vedetään homma kunnolla. Siinä vaiheessa kun otin naamatatuoinnin, alkoikin jo olla ihan sama, minne seuraavat kuvat ottaa. Sen jälkeen sitä oli jo merkattu ihminen, kaikin puolin. Mutta ei se mua häiritse millään lailla. Olen sellainen ihminen kuin olen.

Otin naamatatuoinnin lähemmäs 15 vuotta sitten. Siihen aikaan niitä ei kovin monella muulla näkynyt.

Humans With Tattoos

Olen elämäni aikana kuullut kaksi kertaa negatiivista palautetta naamatatuoinnistani. Ensimmäisen kerran olin istumassa patiolla, kun joku nainen alkoi huudella, että sulla on naamassa jotain. Toinen kerta oli vuosia sitten Jalometallissa, jossa soittivat ainakin Carcass ja Macabre. Siellä joku jätkä alkoi urputtaa mulle tatuoinneista. Sanoin sille, että kannattaa miettiä kaksi kertaa, mitä sanoo. Jos toisen ulkonäkö niin paljon ahdistaa, niin eikö sitten voisi pitää sen turvan kiinni.

Humans With Tattoos

Jos ajatellaan kymmenen vuotta taaksepäin, niin kyllähän tatuointien ottaminen on muuttunut aika lailla. Aiemmin oli jo aika hardcore-meininkiä ottaa tatuointi esimerkiksi kasvoihin, mutta nykyään tuntuu, että monella on jotain suuria ja näkyviä tatuointeja. Jos näen jollain tatuointeja, niin en voi ajatella, että hei, tää on varmaan joku tietyn tyyppinen ihminen. Lähinnä mietin vain, että rohkea tyyppi, kun on ottanut.

Mulle on iso merkitys sillä, kuka tatuointeja tekee. Red & White Inkin Mika on tehnyt mulle paljon tatuointeja. Se on jopa vähän sellainen sydämen asia mulle, että en lähde ottamaan tatuointeja keneltä tahansa.

Humans With Tattoos

Joni (linkki) on tehnyt mulle tämän kuvan käteen, ja tämän lääkekolmion silmän alle.

Humans With Tattoos

Minulla on 22-vuotias tytär. Silloin kun hän täytti 16, kysyin, haluaisiko hän minun ostavan hänelle lävistykset tai tatuoinnin lahjaksi. Hän tuumasi vain, että sulla on isä jo niin paljon tatuointeja, että hän ei itse tarvitse yhtään. Mielestäni on tavallaan hienoa, että hän sanoi niin, sillä tatuoinnit ovat jokaisen oma, henkilökohtainen valinta. On hienoa, että on mahdollisuus ottaa tai olla ottamatta tatuointeja tai lävistyksiä, kun elämme kuitenkin vapaassa maailmassa. Ainakin tällä hetkellä.

Arvostan erilaisuutta, enkä koskaan ole ollut mikään rasisti, homofoobikko tai vastaavaa. Mulle se on ihan sama –  hyvä vain, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Yhteiskunta tuntuu kuitenkin olevan koko ajan enemmän sitä mieltä, että et saa olla millään tavalla erilainen, ja erilaiset ihmiset täytyy ristiinnaulita. Koko ajan vain typerämpään suuntaan mennään.

Tämä yhteiskunta yrittää tehdä elämästä sellaista, että me kaikki vähänkin erilaiset ollaan sellaisia, jotka täytyy vain nirhata ja vaientaa, jotta emme häiritse normaaliväestön elämää.

Humans With Tattoos

Olen syntynyt Ruotsin Gävlessä, ja lapsena elin tällaisessa samanlaisessa ympäristössä, jollaiseen laitettiin ulkomaalaiset, juopot sun muut. Täällä on hyvä asua. Kun käyt kaupassa ostamassa perunoita, sua tervehditään. Täällä ollaan kaikki yhdessä samassa lähiössä.

Olen pitkälti kasvattanut itse itseni, eikä mulla ole oikein koskaan ollut ketään, jota olisin katsonut ylöspäin. Nihilismillä on menty eteenpäin.

Olen tällä hetkellä mukana kolmessa bändissä, joista kahden kanssa ollaan levytetty. Musiikki on mulle ennen kaikkea kanava, jonka kautta voin purkaa vitutusta ja raivoa. Kun huudan ja meuhkaan Kusipää-bändissä, se on samalla keino saada omaa aggressiota helpotettua. Olen myös mukana Contortus-nimisessä musiikkiprojektissa, joka on sitten vähän erilaista meininkiä. Siinä ei käytetä soittimia, vaan musiikki koostuu rakennustyömailta ja vastaavilta nauhoitetusta melusta, johon itse vedän sitten huudot päälle. Se ei ole hardcorea eikä oikeastaan edes musiikkia sinällään, vaan enemmän sellaista energian purkamista. Eihän näistä musiikkihommista rahaa saa, mutta onhan se nyt mukava toteuttaa itseään ja purkaa omaa raivoa samalla.

Humans With Tattoos

Stay Away on ajatuksena varmaan peräisin sieltä pikkupoika-punkkariajalta. Nimettömässäni on tatuoituna vaimoni nimi, Miitta. Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta, joista viisi vuotta naimisissa. Otin tämän tatuoinnin, kun menimme kihloihin, ja kun menimme naimisiin, otin tämän pääkallon. Nämä ovat tatuoinneistani varmaan ainoat, jotka ovat henkisesti itselleni tärkeitä.

Humans With Tattoos

Kun olin aivan pieni, mummoni liittyi helluntaiseurakunnan jäseneksi. Mutsi sanoi hänelle saman tien, että meidän poikia et ala käännyttää mihinkään, ja antoi mummolle porttikiellon kotiimme.

Mulle helluntailaiset, Church of Satanit ja muut ovat kaikki samaa kastia, niiden tarkoitus on vain kerätä jengiltä fygeä. Nämä tatuoinnit ovat keskisormi vallitsevaa yhteiskuntaa ja uskontojärjestelmää vastaan.

Humans With Tattoos

Enää en näe itseäni sellaisena friikkinä, jollaiseksi itseni aiemmin koin. Ennen tunsin olevani outo ja ulkopuolinen, mutta vuosien varrella sitä on alkanut miettiä, että ehkä kyse ei olekaan siitä. Että ehkä sitä ei lopulta olekaan itse se, joka on väärässä, vaan ehkä väärässä ovat sittenkin ne muut.

Ainahan me tatuoidut ihmiset tullaan varmasti olemaan joidenkin silmissä jotain kakkosluokan kansalaisia. Vittuako sitä kiertelemään. Olen koulutukseltani rakennusmaalari, ja monta vuotta mietin, etten viitsi enää edes lähteä kysymään töitä, kun tuntuu, että aina siinä on joku kamreeri katsomassa tatuointejani ja toteamassa että ei tänään – katsotaan vaikka muutaman vuoden päästä uudestaan. En tiedä sitten, onko se loppupeleissä tottakaan, mutta siltä se ainakin itsestäni on tuntunut.

Humans With Tattoos

Jokin aika sitten eräs vanhempi nainen sanoi kuitenkin jotain, mikä tuli oikeasti vähän puskista. Puhuin hänen kanssaan töistä, ja hän sanoi, että eiväthän tatuoinnit kerro mitään siitä, kuinka hyvä olen mun ammatissa. Että eihän se, miltä sinä näytät, kerro mitään ammattitaidosta, eivätkä tatuoinnit liity millään lailla siihen, kuinka hyvä olen mun työssä. Se oli varmaan ensimmäinen kerta, kun olen kuullut kenenkään sanovan niin. Siitä tuli oikeastaan aika hyvä fiilis. Yllättävän mukava olotila.

Humans With Tattoos