Aleksandra (Suomeksi/In Finnish)

Olin 18-vuotias, kun ensimmäisen kerran koskin tatuointikoneeseen. Ensimmäiset kuvat olivat lähinnä sellaisia halvalla kiinakoneella tehtyjä söherryksiä, joita harjoittelin omiin jalkoihini, veljien iholle ja vähän vaikka mihin. Olen aina piirtänyt paljon, ja tatuoinnit ovat kiinnostaneet minua aina. Välillä saatoin harjoitella useamman kerran viikossa ja pitää vaikka puolen vuoden tauon, joten en laskisi sitä vielä varsinaiseksi uran aloittamiseksi. Ammatikseni olen tatuoinut nyt noin viiden vuoden ajan.

Humans With Tattoos

Nuorena ajattelin, että opiskelu ja koulutus ovat kaikki kaikessa, ja tutkintopaperin saaminen jostain koulusta on supertärkeää. Kokeilin sitten kaikenlaista – olin kauppiksessa, matkailualalla, autopuolella ja sähköpuolella, mutta kaikki jäivät kesken. Tatuoiminen on ollut ainoa asia, jota olen jaksanut tehdä koko ajan, johon minulla on mielenkiintoa ja jossa haluan kehittyä koko ajan paremmaksi.

Humans With Tattoos

Tietysti olen sitä mieltä, että jokainen loppuun asti suoritettu koulutus on hatunnoston arvoinen suoritus, mutta itselleni se ei ollut oikea tie. Olen päätynyt tatuoijaksi ja tatuointiliikkeen omistajaksi monen mutkan kautta ja tehnyt järjettömästi duunia sen eteen, että saan tehdä sitä työtä, mitä haluan.

Minulla on hyvin musta huumorintaju, ja minulle tatuoinnit ovat ennen kaikkea hauskoja muistoja eri tilanteista. Nämä kaikki tyhmätkin tatuoinnit, joita on käsivarsissani ja vähän vaikka missä, liittyvät hyviin asioihin, jotka tulen muistamaan aina.

Humans With Tattoos

Esimerkiksi tämä banaani on matkamuisto Prahasta. Kävimme mieheni kanssa Prahassa tutustumassa paikallisiin tatuoijiin ja päätimme ottaa muistoksi ihan vain jotkin kuvat. Olemme mieheni kanssa molemmat sen tyylisiä ihmisiä, että heitämme vähän kaiken vitsiksi, joten mieheni päätti, että otetaan nyt sitten vaikka banaanitatuoinnit. Banaanit Prahalle!

Humans With Tattoos

Ajattelen, että jokainen hetki, jolloin olet ollut onnellinen, on aina ollut sen arvoinen. Mitä tahansa tapahtui sitä ennen tai tulee tapahtumaan sen jälkeen – jos tässä mustassa maailmassa saat hetken verran onnea jostain, pidä siitä kiinni. Onni voi löytyä mistä vain: käyt parturissa ja saat hienon uuden kampauksen tai voitat vaikka lotossa. Jos olet ollut siinä hetkessä onnellinen, se hetki on muistamisen arvoinen. Ne ovat kuitenkin niitä asioita, joita vaalitaan elämän loppuun asti.

Eräs parhaista ystävistäni kyseli aiemmin joka kerta tatuointia ottaessani, enkö vieläkään ottaisi hänen kunniakseen ”Erika on paras”-tatuointia. Kerran, ollessani reissussa Seinäjoella, mulle sitten viimein tehtiin tämä tatuointi. Kun lähetin ystävälleni kuvan tatuoinnista, hän kommentoi, että et kai vittu ole tosissasi. Vastasin, että olen, se on siinä ja se muuten sattui.

Humans With Tattoos

Seinäjoella ollessani hävisin myös keilausturnauksen, minkä seurauksena jouduin ottamaan ”Tymä”-tatuoinnin. Totesimme kuitenkin siinä hetkessä, että ä:n pisteet eivät mahdu, joten siitä tuli Tyma. Täällä on kaikenlaista muutakin: Let’s tuusi muusi, I love Toto… Tässä vaiheessa olen muutenkin jo sen näköinen, etteivät yksittäiset tatuoinnit edes erotu, joten ihan sama! Olen Porista, joten tietysti ihollani on oltava myös jotain ihan superporilaista. Voiny vittu ja menny vittuu, näissä ollaan porilaisuuden ytimessä.

Humans With Tattoos

Pääpiirteissään muut ihmiset suhtautuvat tatuointeihini hyvin. Osa tuntemattomista on hyvin kiinnostuneita, kun taas esimerkiksi perhettäni ja ystäviäni tatuointini eivät kiinnosta millään tavalla. Toisinaan negatiivistakin palautetta tulee, ja esimerkiksi baarissa joku tuntematon ihminen saattaa tulla istumaan samaan pöytään ja kysymään, miksi olen pilannut itseni. Silloin vastaan, että omasta mielestäni ihmistä ei pilaa hänen ulkonäkönsä vaan se, miten hän käyttäytyy ja millainen hän on luonteeltaan.

Se, miltä ihminen näyttää, on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää eikä liity mitenkään siihen, millainen joku on ihmisenä. Kaikki ovat omalla tavallaan virheellisiä, rikkinäisiä, ehjiä, kauniita ja rumia. Vaikka näytän tällaiselta, olen ihan supertavallinen ihminen. Olen töissäkäyvä äiti ja vaimo, joka pesee pyykkiä ja tekee miehen kanssa kotona remonttia, koska autotallimme katto vuotaa. Aivan supertavallisia asioita. Beauty-tatuointi on ihollani siksi, että jos joku väittää, ettei mulla ole ulkoista kauneutta, voin aina sanoa, että onhan mulla, tässä näin!

Humans With Tattoos

Vatsassani on tiikeritatuointi, joka kuvastaa paitsi yhtä lempibändiäni Tiger Armya, myös tiikeriraitameininkiä ylipäätään. Joidenkin mielestä raskausarvet ovat merkki siitä, että keho on pilalla, mutta minä kannan arpeni ylpeänä. Se on samalla kunnianosoitus kaikkien naisten kehoille, että olkaa siitä ylpeitä ja pitäkää päänne pystyssä. Joskus minulta kysytään, miltä näytän vanhana. En tiedä, varmaan ryppyiseltä ja yhdeltä isolta mustelmalta, kun kaikki tatuointini ovat levinneet. Me ollaan kaikki erilaisia, ja hyvä niin.

Äiti-tatuointi on kunnianosoitus omalle äidilleni ja myös minulle, sillä minäkin haluan olla hyvä äiti. Äitini on melkoinen mimmi – hänen koko selkänsä ja käsivartensa ovat tatuoituja, ja hänellä oli tatuointeja jo silloin 90-luvulla, kun juuri kellään muulla ei ollut. Äiti on aina ollut yksi suurimmista innoittajistani. Hänen ansiostaan aloin katsella tatuointilehtiä jo pikkutyttönä ja piirtelin kuulakärkikynällä Barbie-nukkejen jalat täyteen tatuointeja.

Humans With Tattoos

Äitiys ja perhe ovat elämäni tärkeimpiä asioita. Minulla on kolme lasta, joista vanhin täyttää yhdeksän vuotta. Joskus, kun olen ulkona lasteni kanssa, joku tuntematon saattaa kommentoida ulkonäköäni, mutta esimerkiksi päiväkodeissa ja koulussa suhtautuminen on aivan samanlaista kuin muidenkin vanhempien kohdalla. Myös lasteni kavereiden vanhemmat ovat todella kunnollisia ja mukavia ihmisiä kaikki. Olen luonteeltani räiskyvä, ja ihmiset tietävät sen – että tuo nyt vain on tuollainen, ja sillä nyt vaan on tuollainen iho, mutta siitä huolimatta se on ihan normaali ihminen. Laitan aamiaismurot ja lähden töihin ihan samalla tavalla kuin muutkin äidit.

Humans With Tattoos

Välillä teen älyttömästi duunia ja saatan olla kellon ympäri töissä, mutta silloin mieheni pitää huolen, että asiat hoituvat. Usein hän on se, joka hoitaa poikien tarhaan viemiset, hakemiset, kodinhoidon ja muut. Hän on aivan huippu iskä, paras maailmassa.

Omat lapseni eivät ole tatuoinneista kiinnostuneita. He ovat nähneet tatuointeja koko ikänsä, joten tatuoiduissa ihmisissä ei ole heidän mielestään mitään erikoista. Ainoastaan tyttäreni on joskus sanonut, että haluaa vanhempana ehkä ottaa tatuoinnin koirastamme Nipsusta. Muuten hän on sitä mieltä, ettei todellakaan aio tatuoida esimerkiksi kasvojaan. Olen vastannut hänelle, että se sopii mainiosti – hänen ei ole mikään pakko ottaa ikinä ainuttakaan tatuointia, jos ei siltä tunnu. Ja jos tuntuu, niin silloin on hyvä, että molemmat vanhemmat tatuoivat ammatikseen, eikä tarvitse turvautua kotitatuointeihin.

Humans With Tattoos

Lydia, Aleksandran tytär tatuoi nimensä Aleksandran käteen

Kaikille tatuointialasta haaveileville voin sanoa, että se on pitkä ja kivinen tie. Varsinkin aluksi se oli vaikeaa ja kamalaakin. Kun teet tatuointeja, teet samalla jotain, mikä tulee pysymään sen ihmisen iholla ikuisesti.

Tatuoidessa elät mukana ihmisten elämäntilanteet, avioliitot, avioerot, lasten syntymät, lasten kuolemat. Siinä oppii katsomaan ihmisiä ihan uudella tavalla. Saatat saada asiakkaaksi jonkun huippuhauskan tyypin, joka kertookin ottavansa tatuointia kuolleen tyttärensä muistolle.

Humans With Tattoos

Tatuoiminen ei ole pelkästään sitä, että nyt tehdään joku hauska kuva jonkun iholle. Se voi olla myös surutyötä, jossa sinä tatuoijana olet merkittävässä osassa. Se vaatii paljon henkisesti ja on samalla jatkuvaa ajatustyötä. Tatuoijana tapaat niin monenlaisia ihmisiä niin monista eri lähtökohdista, ja koitat päästä kiinni heidän ajatusmaailmastaan ja antaa heille jotain, minkä hän voi kantaa ylpeydellä koko loppuelämänsä.

Humans With Tattoos

Sinä riität

Yksi vaikeimpia asioita tatuoimisessa on olla hyvä. Nykyään on tarjolla niin paljon erilaisia tyylejä, ja kaikilla on vahvuutensa jossain. Itse teen tatuointeja nykyään pelkästään vapaalla kädellä ja rakastan vahvoja linjoja ja värejä, kun taas mustaharmaat kuvat ovat itselleni kaikkein haastavimpia. Tykkäisin tehdä neotraditionaalista tyyliä, mutta ongelmana on, että vertaan ikuisesti itseäni esimerkiksi vanhaan työkaveriini Joel Honkalaan (linkki), joka on varmasti Suomen paras neotraditionaalisen tyylin osaaja.

Humans With Tattoos

Ylipäätään pidän siitä, että me tatuoijat pyrimme aina olemaan toistemme tukena. Nykyinen tatuoijasukupolvi on todella avointa porukkaa, jotka arvostavat niin aloittavia artisteja kuin vanhempia tatuoijiakin. Mikään rokkistarameininki ei vaan toimi.

Sinä näet sen kaiken minussa mitä ei kukaan toinen rakasta. Teksti on Jipun biisistä, ja se on otettu sekä miehelleni että hyvälle ystävälleni. He ovat niitä ihmisiä, jotka näkevät kaiken, mitä ulkokuoren alla on. Ihollani on myös tatuoinnit minun ja mieheni yhteisestä kappaleesta My love forever more, häävalssistamme Con te Partirosta sekä tietysti hääpäivämme, 6.6.2016.

Humans With Tattoos

Humans With Tattoos

Muistan ikuisesti minun ja mieheni ensimmäisen aamun yhdessä. Nukuimme pikkuveljeni sängyssä, ja yhdeksältä aamulla heräsimme siihen, kun äitini pamautti huoneen oven auki ja sanoi, että ”mulla on tylsää, olkaa mun kanssa”. Taustalla soi Andrea Bocellin Con te Partiro. Siinä kohtaa jotenkin yhdistyivät kaikki asiat – se tilanne, se biisi ja Roopen ensikohtaaminen äitini kanssa, joka oli siinä tilanteessa niin oma itsensä kuin voi olla. Silloin Roope tuumasi vain, että hän taitaa jäädä tähän. Hän on tullut aivan sekopäiseen perheeseen. Siinä hetkessä oli kaikki, mitä tarvittiin.

Humans With Tattoos

Through the darkness on Tiger Armyn biisi. Se kuvastaa juuri sitä, että kaiken paskan läpi jaksaa silti vielä nähdä valoa. Kappaleessa laulettu through the darkness my love shines on jotain, mikä on niin isosti minua. Välillä tunnen itseni yksinäiseksi, ja toisinaan on huonompia kausia, jolloin on oikeasti paha mieli. Mutta aina, kaiken sen läpi, loistaa vielä jotain. Voitte nähdä kun epäonnistun, voitte nähdä kun itken ja kaadun, mutta koskaan ette tule näkemään sitä päivää, että luovuttaisin.

Olen tehnyt aivan järjettömästi duunia saavuttaakseni tämän kaiken. Olen kohta kolmikymppinen, mulla on lapset, ura, avioliitto, koirat, kissat, kaikki. Olen kasvattanut kolme lasta, ja kaikkien työkiireiden ohella ylläpitänyt avioliittoa ja jaksanut rakastaa.

Humans With Tattoos

Edelleen parhaimpia hetkiä ovat ne, kun katson miestäni ja huomaan, kuinka rakastunut häneen olen vieläkin. Että kaikkien näiden vuosien jälkeen katsot vain sitä toista, kihertelet itseksesi ja mietit, että siinä se vain on. Vaikka tilanne olisi millainen, niin aina jostain löytyy se kantava voima: rakkaus.

Humans With Tattoos