Julianna (Suomeksi/In Finnish)

Kun olin kuusivuotias, menimme perheeni kanssa vuokramökille pohjoiseen. Vuokramökeille unohtuu usein edellisten lomailijoiden tavaroita, ja sillä kertaa mökiltä löytyi pieni riimukirjaimista kertova kirja. Vaikka en osannut lukea, rakastuin kirjan kuvitukseen. Siellä oli kuvia kasveista, puista ja jalokivistä, tietoa niiden merkityksistä sekä kullekin omat nimikkoriimut.

Sanoin äidille, että aion nyt valita kirjasta kauneimman kasvin, puun ja jalokiven, ja äidin tuli lukea, mitä ne merkitsevät. Valitsin kauneimmaksi jalokiveksi vaaleanpunaisen rubiinin, jonka äiti kertoi symboloivan ystävyyttä. Kukaksi valitsin luovuutta symboloivan villiruusun ja puuksi pihlajan, sillä kotitalomme pihassa kasvoi pihlaja.

Äiti kertoi, että pihlajan tehtävä on aina suojella sitä taloa, jonka pihalla se kasvaa. En tiedä, kuinka tosissaan äitini oli, kun hän sanoi minulle: ”Julle, kun nyt kirjoitat nämä merkit muistiin, ne suojelevat sinua niin kauan kuin kannat niitä mukanasi”. Pidin aluksi pitkään symboleita paperilapulla lompakossani, mutta kun täytin 18, päätin tatuoida symbolit niskaani. Näin ne pysyvät ikuisesti mukanani.

Humans With Tattoos

Opiskelen kulttuurintutkimusta, ja monet tatuointini liittyvät jollain tavalla kulttuuri- tai luontoteemoihin. Erityisesti vähemmistöryhmien oikeudet kiinnostavat minua, ja teen tällä hetkellä kandidaatintutkielmaani sukupuolten moninaisuudesta nuorisotyössä. Olen ajatellut, että en ota lainkaan värillisiä tatuointeja, sillä mustaharmaat tatuoinnit ovat mielestäni jotenkin klassisen kauniita, ja niiden kanssa voi yhdistellä esimerkiksi monia erilaisia vaatteita. Pidän paitsi tatuoinneista, myös niihin liittyvistä ennakkovalmisteluista. Rakastan sitä, kun tatuointipenkki ja neulat otetaan esille ja tunnen, kuinka adrenaliini nousee – ja sitä vapauttavaa fiilistä, kun tatuoija viimein sanoo, että nyt lähtee. Se on aivan mahtavaa.

Humans With Tattoos

Seuraavan tatuointini otin, kun muutin Turkuun syksyllä 2015. Samana syksynä erosin pitkästä parisuhteesta, ja halusin ottaa tatuoinnin uudistumisen ja henkisen voiman merkiksi. Kiinnostuin turkulaisesta Kintaro Tattoosta (linkki)  alun perin siksi, että heillä on käytössään vegaaniset musteet. Ensimmäistä tatuointiani lukuun ottamatta kaikki tatuointini on tehty vegaanisella musteella. Olen luontoihminen – rakastan metsissä vaeltamista, ja olen elänyt ison osan elämästäni meren rannalla. Nuorempana kärsin pahasta ahdistuneisuushäiriöstä ja pakko-oireista, ja olen huomannut, että luonnossa ollessa mieleni hiljentyy ja päässäni surraavat ajatukset helpottavat.

Puu on minulle ennen kaikkea vahvuuden symboli. Ympäristökysymykset ovat aina kiinnostaneet minua, ja halusin tatuoinnin hauikseen kuvaamaan, että luonnossa on voimaa. Meidän tulisi muistaa kohdella luontoa hyvin, sillä jos emme tee niin, voi luonto iskeä takaisin.

Seuraavaksi otin kaksi tatuointia kerralla: karhun ja Sädehdi-tekstin. Karhu on voimaeläimeni. Suomen muinaisuskossa karhu on todella keskeinen eläin, ja suomen kielessäkin karhulle on lukuisia synonyymeja, joiden avulla on haluttu osoittaa kunnioitusta metsän kuningasta kohtaan. Olen lukenut paljon karhuun liittyvää tarustoa, karhunpeijaisista ja karhun kohtelusta suomalaisessa kulttuurissa ylipäätään. Karhussa on paljon voimaa, mutta siitä huolimatta en näe sitä mitenkään petona. Pidän geometrisista tatuoinneista ja pistevarjostuksesta, joten tuntui luontevalta tatuoida karhu juuri tällaisena.

Humans With Tattoos

Minulle oli tärkeää ottaa tekstitatuointi juuri suomen kielellä. Toinen vaihtoehto oli ruotsi, sillä olen kasvanut ruotsinkielisessä ympäristössä ja asunut Ruotsissa. Englantiin minulla sen sijaan ei ole samanlaista tunnesidettä. Minulla on paljon englanninkielisiä ystäviä, ja heille on vaikea koettaa selittää sitä tunnetta, joka tähän sanaan liittyy. Shine ei vain kuulosta samalta.

Sädehdi-teksti liittyy itsetuhoisuuteni voittamiseen. Minulla on ollut ahdistuneisuushäiriö 16-vuotiaasta saakka, ja luulen, että tietyllä tavalla olen ollut ahdistunut jo lapsuudesta lähtien. Olen myös ollut nuorena koukussa viiltelyyn. Toisinaan saan edelleen viiltelyimpulsseja, mutta silloin katson tätä tatuointia ja muistan, etten saa enää satuttaa itseäni. Sanan perässä oleva piste on myös tärkeä, sillä se tekee tästä toteamuksen: Sädehdi. Sä pystyt siihen.

Humans With Tattoos

Orvokkitatuointiini liittyy paljon surun ja kaipuun teemoja. Tatuointi liittyy mummuuni ja vaariini, jotka ovat molemmat jo edesmenneitä. Olin seitsemänvuotias, kun vaarini kuoli, joten en ehtinyt tuntea häntä juuri muuten kuin tarinoiden kautta. Hän oli merimies, kova tyyppi kaikin puolin, ja hänellä oli myös perinteisiä merimiestatuointeja, ankkureita ja sen sellaisia. Silti hänen lempikukkansa oli orvokki. Minusta se on jotenkin todella söpöä – iso mies, jonka lempikukka on sellainen hento ja pieni orvokki. Tässä tatuoinnissa on kaksi kukkaa vaarille ja kaksi kukkaa mummille.

Mummini kuolema kaksi vuotta sitten oli elämäni suurin isku. Olen aina ollut mummin tyttö, ja mummi oli aina se, jonka luokse pystyin menemään, ja joka hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Jos minun pitäisi nimetä sielunkumppanini, nimeäisin mummin. Minusta tuntui, että hän oli puolet minusta, eikä kukaan voi enää olla minulle samalla tavalla läheinen. Minulla ja mummillani on myös sama toinen nimi: Aurelia.

Mummi oli mahtava tyyppi, sellainen itsenäinen nainen ja feministi. Vaarini kuoleman jälkeen mummin toinen jalka piti leikata, ja hän joutui käyttämään pyörätuolia. Siitä huolimatta hän nousi aina sen yhden, ainoan jalkansa varaan ja saattoi vaikka alkaa pestä ikkunoita. Ja kun aikoinaan kerroin tykkääväni tytöistä, mummini tuumasi vain: Aijaa. No, otatkos pullaa?

Jaoimme mummini kanssa synkkiäkin teemoja ja puhuimme paljon esimerkiksi hänen lähestyvästä kuolemastaan. Mummi ei ollut uskonnollinen, ja hän suhtautui kuolemaankin niin, että ei voi tietää, mitä tapahtuu – sen näkee sitten. Loppuvaiheessa mummi sairastui Alzheimeriin, ja häneltä löytyi aivokasvain. Asuimme eri paikkakunnilla, enkä päässyt olemaan mummini luona hänen nukkuessaan pois.

Tapasimme kuitenkin pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Olin tehnyt hänelle kortin, jossa luki, kuinka paljon rakastan häntä. Kun kortti luettiin mummille, äitini kysyi mummilta, miksi hän ei sano minulle rakastavansa minua takaisin. Silloin mummini katsoi minua ja sanoi, ettei hänen tarvitse; Julianna tietää sen kyllä jo.

Humans With Tattoos

Kaikki tatuointini ovat vasemmalla puolella kehoani. Minulla on lievä cp-vamma, joka näkyy liikuntarajoitteena oikeassa jalassani. Minut on aina nähty lääketieteellisesti hyvin toispuolisena, ja aina on puhuttu siitä, kuinka Jullella on toi huono jalka tai väärä jalka. Tatuoimalla ainoastaan vasenta puolta kehostani haluan juhlistaa omaa toispuoleisuuttani.

Moni ajattelee, että minun pitäisi ottaa tatuointeja nimenomaan sille puolelle, jossa cp-vamma on ja pyrkiä näin peittämään vammaani, mutta itse ajattelen päinvastoin. Peittämällä vahvempaa puoltani tatuoinneilla tahdon taistella toispuoleisuuteen liittyvää stigmaa vastaan. Tahdon, että vääräksi mielletty puoli kehostani saa olla tyhjänä, katseen alaisena ja täydellisenä juuri sellaisenaan.

Humans With Tattoos

Olen aina identifioinut itseni feministiksi, mutta vasta Turkuun muuttamisen jälkeen syvennyin aiheeseen kunnolla. Aloin opiskella yliopistossa sukupuolentutkimusta ja sain paljon tietoa intersektionaalisesta feminismistä sitä kautta. Feminismi on paljon muutakin kuin naisten oikeudet, ja sortoa tapahtuu kaikille sukupuolille. Yhteiskunnassamme on kuitenkin edelleen valtavasti arkisia sorron muotoja, lasikattoja ja standardeja, joita vain naiset kohtaavat. Grl pwr -tatuointi kertoo asioista, joista tarvitsen välillä muistutusta itse, ja joista haluan myös muistuttaa muita. Se, mitä elämässä tekee, millainen on tai ei ole, ei ole kiinni sukupuolesta. Me voidaan tehdä ihan mitä vaan.

Humans With Tattoos

Reisitatuointini Peppi on vain niin upea, tuollainen luonnonlapsi ilman paitaa. Kuva on Peppi-kirjojen alkuperäiskuvittajan, Ingrid van Nymanin, kuvituksen mukaan tehty. Minulle tulee tästä aina niin hyvä mieli. Luen Astrid Lindgrenin kirjoja sekä suomeksi että ruotsiksi. Peppi on minulle todella monimerkityksellinen hahmo, jossa yhdistyy paljon samoja teemoja kuin itsessäni. Olemme molemmat pieniä, vahvoja ja itsenäisiä naisia.

Pepissä on kiinnostavaa se, että hän ei yhtään välitä, mitä muuta ajattelevat, ja hän järjestää omat sääntönsä yhteiskunnassa. Löydän itsestäni paljon samaa, ja jotenkin en nykyään jaksa edes miettiä, mitä muut minusta ajattelevat. Kannatan myös sitä, että asiat voi tehdä monella eri tavalla, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Toisaalta Peppi näyttäytyy minulle myös yksinäisenä tyttönä. Vaikka hän yrittää olla kovin reipas, on hänellä aina mukanaan tietty kaipuu. Siinä pienessä tytössä on paljon syvyyttä.

Humans With Tattoos

Tässä kuvassa on sellaista luonnollisuutta ja hellyyttä, joka vetoaa minuun. Se, että Peppi istuu tässä jalat ristissä ilman paitaa, kukkia hiuksissaan ja banaania syöden – hän vain jotenkin on siinä hetkessä välittämättä yhtään, mitä muut ajattelevat.

Tatuoinnit edustavat minulle ennen kaikkea voimaantumista. Koen tatuointien nostavan itsetuntoani, ja pidän peilikuvastani enemmän tatuoituna ja lävistettynä. Tatuointien ansiosta viihdyn paremmin omissa nahoissani. Minulle tatuoinnit ovat taidemuoto, jonka avulla voin ilmaista itseäni.

Humans With Tattoos