Tiina (Suomeksi/In Finnish)

Olen Tiina, 36 vuotta. Olen ottanut tatuointeja elämäni aikana sitä mukaa, kun mieleen on tullut hyviä ideoita – tai sitten ei-niin-hyviä-ideoita. Kaikki tatuointini ovat muistoja jostain minulle tärkeästä.

Olin 19-vuotias, kun otin olkapäähäni ensimmäisen tähtitatuoinnin. Se oli aika hurja kokemus, sillä pyörryin pari kertaa tatuoimisen aikana. Minua on sanottu pienestä asti tähtisilmäksi, joten tähti tuntui hyvältä aiheelta tatuoinnille. Ensimmäisen kuvan jälkeen pidin taukoa pari vuotta, ja pikkuhiljaa tatuointeja on tullut lisää ympäri kehoani. Minulla on kolme lasta, ja täytyy sanoa, että lasten hankinnan myötä kipukynnys on noussut huomattavasti verrattuna aikaan, jolloin otin ensimmäisen tatuointini. Nykyään voin helposti olla tatuoitavana jopa seitsemän tuntia putkeen.

Käsivarteni ovat täyttyneet tatuoinneilla pikkuhiljaa, ja jostain syystä tatuointeja on kertynyt erityisesti vasempaan käteeni. Ensin käteeni tehtiin näitä kuppikakkuja, sillä rakastan leipomista ja usein leivon nimenomaan kuppikakkuja. Timantti on puhtaasti siksi, että olen melkoinen harakka eli tykkään kaikesta, mikä kiiltää. Leopardikuvio ja tähdet ovat lähinnä täytteenä taustalla. Olen aina rakastanut leopardikuviota, vaikka nuorempana ystäväni jaksoivatkin muistuttaa, että eläinkuosit ovat kuusikymppisten täti-ihmisten juttu. Minä pidin niistä silti, ja nyt kannan aina mukanani leopardikuosia.

Orvokki on otettu kummitätini muistolle, sillä orvokki oli hänen lempikukkansa. Hän oli todellinen taistelijaluonne. Täällä on myös äitini lempikukkia eli ruusuja.

Minulla on tatuoituna myös isompien lasteni nimikirjaimet, tikkareita ja tietysti tatuointi nuorimmalle lapselleni, Melissalle. Häntä sanottiin pienenä Mimmiksi. Täällä on kaikenlaista muutakin kuvaa. Olen tehnyt aiemmin pin up -mallin töitä, joten korkokengät ja huulipuna tulivat vähän niin kuin sitä kautta. Ajatus sateenkaareen puolestaan lähti siitä, että reissaamme paljon yhdessä ystävieni ja lastemme kanssa. Usein meillä on mukana viidestä kahdeksaan lasta, ja toisinaan mietimme, ajattelevatkohan muut ihmiset, että olemme sateenkaariperhe, ja nämä kaikki ovat yhteisiä lapsiamme.

Humans With Tattoos

Tekstitatuointi on otettu Lanzarotella silloisen poikaystäväni kanssa. Tämä kertoo, että rakkautta on aina, vaikka rakkauden kohteet vaihtuisivatkin. Sellaista elämä on – rakkautta tulee, rakkautta menee.

Humans With Tattoos

Olen toiminut vaateketjun myyjänä jo kymmenen vuoden ajan, ja vaaleanpunainen pilvi oli aikanaan yksi ensimmäisiä kuoseja, jota myin. Sateenvarjo on todellisuudessa aurinkovarjo.

Kun olin pieni, olin sellainen hirveän hieno neiti. Kerran olin mummini kanssa mökillä, ja pistäydyimme läheisellä leirintäalueella. Minulla oli aurinkovarjo, hieno mekko päällä ja kaikki viimeisen päälle laitettuna. Juuri, kun olimme ostamassa tiskiltä jäätelöä, ylitsemme meni lentokone, ja säikähdin sen ääntä. Sen seurauksena olin huudahtanut mummolleni ”voi perkele, kun mä pelästyin tota päritystä!” Että sellainen hieno neiti minä olin! Tatuointi muistuttaa minua paitsi kyseistä muistosta, myös lapsuuden kesistä mökillä. Kun katson tätä tatuointia, muistan aina harjualueen ja kuivan mäntykankaan tuoksun. Ja sen, millaista on kävellä pitkin mäntymetsän polkuja, kun havunneulaset ritisevät jalkojen alla.

Humans With Tattoos

Vaikka jätin pin up -hommat vuonna 2013, tykkään edelleen pukeutua vähän erilaiseen tyyliin. Pidän kynähameista, tyllimekoista ja kaikista vanhoista jutuista nykyaikaan yhdistettynä. Minulla on myös kesäauto, Pösö vuosimallia 1960. Mitään 50-luvun kotirouvaa minusta ei kuitenkaan saa. Sisälläni on edelleen se hieno neiti, joka sanoo aina toisinaan, että voi perkele. Eräs asiakkaani sanoi minulle kerran, että muistutan aivan We can do it! -julisteen naista, ja antoi minulle muistoksi kyseistä hahmoa kuvaavan avaimenperän. Kyllä mä löydän itsestäni samaa henkeä ja ajatusmaailmaa. Olen tällä hetkellä yksinhuoltaja, ja vaikka seurustelen, emme asu poikaystäväni kanssa yhdessä. Hoidan siis yksin kodin, firman, kissan, koiran, lapset ja kaikki. Mulla on tämä koko homma hallinnassa.

Humans With Tattoos

Niskassani on rusettitatuointi, jonka otin silloisen poikaystäväni antamalla tatuointilahjakortilla. Selässäni on myös kuva edesmenneestä chihuahuastani, Spiidistä. Spiidi oli aivan uskomaton sissi. Se eli 12 vuotta ja oli yksisilmäinen, sillä toisen koiran hammas oli puhkaissut toisen silmän. Toisessa silmässä Spiidillä oli kaihi, minkä lisäksi sillä oli sydänvika ja patellaluksaatio – kaikkea mahdollista. Spiidi oli vähän sellainen koira, jolle sattui kaikkea: jos pöydältä putosi jotain, jäi Spiidi varmasti alle. Ja silti se vain sinnitteli menemään. Lopulta jouduin kuitenkin tekemään päätöksen, etten voi enää pitkittää sen kärsimyksiä. Nyt kuva Spiidistä on aina mukanani vasemmassa lapaluussa, sydämeni puolella. Jossain vaiheessa myös nykyiset lemmikkini tulevat saamaan omat tatuointinsa.

Humans With Tattoos

Kyyhkyjen vastavärit kuvaavat kahta vanhinta lastani. Nilkkatatuoinnista olen usein miettinyt, että sitä pitäisi ehkä päivittää jotenkin, esimerkiksi ruusuilla. Toisaalta tatuointi on tuntunut hyvältä idealta siinä hetkessä, ja jos se peitettäisi, peittyisi muistokin silloin uuden kuvan alle.

Humans With Tattoos

Humans With Tattoos

Vasemmassa nilkassani on vaaleanpunainen lahnatatuointi. Hyvällä ystävälläni on samanlainen, ja eräällä toisella ystävälläni on puolestaan sininen lahna. Vietimme viime juhannuksena aikaa Helsingissä ja saimme hyvän idean ottaa reissumme kunniaksi tatuoinnit. En vieläkään tiedä, mistä idea edes lähti tai miksi lahnan piti olla pinkki ylipäätään. Sen jälkeen olemme miettineet, että ehkä alamme seuraavaksi tatuoida ihoomme muitakin Suomen järvikaloja. Ankerias, muikku, ahven, mitä näitä nyt on…

En oikeastaan edes tiedä, mikä sai minut ottamaan lisää tatuointeja, vaikka ensimmäinen tatuointini olikin niin hurja kokemus. Ehkä sitä on vain vähän hullu. Tai ehkä se on sama kuin elämässä muutenkin – silloin kun vastoinkäymisiä tulee, niiden edessä ei saa lannistua.

Usein pidän töissä pitkähihaisia paitoja etenkin, jos asiakkainani on vanhempia ihmisiä. Monet asiakkaistani eivät edes tiedä, että minulla on näin paljon tatuointeja. Toisinaan, erityisesti kesäkuumalla, saatan kuitenkin laittaa töihin lyhythihaisen paidan, ja silloin moni kehuu tatuointejani ja kyselee niiden merkitystä. Vaikka kukaan ei ole vielä pahoittanut mieltään tatuointieni vuoksi, jostain syystä itselleni on kuitenkin jäänyt se ajatus, ettei tatuointeja kannata pitää esillä töissä.

Vaikka ajattelen tatuointieni olevan erottamaton osa minua, toivoisin, etteivät ihmiset muodostaisi mielipidettä persoonastani pelkästään tatuointieni perusteella. Kenties se liittyy myös siihen, että ihmisellä on kuitenkin aina jollain tasolla tarve tulla hyväksytyksi. Vaikka en tarvitse muiden hyväksyntää tatuointien ottamiseen, haluan kuitenkin, että ihmiset näkevät minut itsenäni, eivät tatuointieni kautta.

Humans With Tattoos