Lassi (Suomeksi/In Finnish)

Ensimmäinen tatuointini peitettiin jo kauan sitten. Tein joskus nuorena itselleni oikein sellaisen klassisen linnatatuointikoneen ja tatuoin sillä itselleni pikkukuvan nilkkaan. Ehdin tehdä kavereillekin muutaman kuvan samalla koneella, mutta tajusin onneksi aika pian, että ehkä on kuitenkin parempi antaa muiden hoitaa homma jatkossa.

Humans With Tattoos

Humans With Tattoos

Koska olen 90-luvun nuori, seuraavat tatuointini olivat isohkot tribaalit selkään ja oikeaan käteen. Selkäkuvaa on sittemmin koitettu poistaa moneen kertaan, koska nuorena menin riemulla ottamaan sen ihan keskelle selkää. Siihen on kokeiltu eri menetelmiä – kerran happokäsittelyä, kerran kemiallista kuorintaa ja viimeisenä laserkäsittelyä.

Laserkäsittely tehtiin silloin, kun tatuoijilla oli vielä oikeus käyttää laseria. Nykyään laserpoistoja saa tehdä ainoastaan lääketieteellisiin toimenpiteisiin hyväksytyissä tiloissa, ja sitä varten tulee olla lisenssit, sairaanhoitajat ja muut. Ongelmana kuitenkin on, että nimenomaan tatuoijat tietävät, miten tatuoinnit reagoivat eri tilanteisiin. Muutoksen seurauksena näemme nykyään ikävimmillään tapauksia, joissa asiakas on käynyt laserkäsittelyssä jollain yksityisellä lääkäriasemalla ja ihosta näkee, että sitä on käsitelty kahteenkymmeneen kertaan eikä tatuointi ole siltikään lähtenyt. Arpia on aiheutettu, muttei mitään saatu aikaiseksi.

Humans With Tattoos

Kaikki kuvani ovat joko tutulta tatuoijalta, jostain reissusta tai ihmiseltä, jonka kanssa olen joskus tehnyt töitä. Itse kuvilla ei ole mitään syvällistä merkitystä, vaan nimenomaan sillä, missä ne on otettu ja kuka ne on tehnyt. Minulla on Kohki Saton eli Horikagen tekemiä kuvia ajalta, kun olin töissä Tokiossa joskus vuoden 2001 tienoilla. Ihollani on myös Krissen, Andyn ja Juhon töitä, jotka on kaikki tehty Punavuoren aikoihin. Legacy Tattoo oli merkittävä mesta mulle silloin. Oikeanpuoleisen kaulatatuoinnin on tehnyt brasilialainen artisti Tete. Tyylien puolesta on aikamoista sillisalaattia, koska pidän visuaalisesti niin erilaisista tyyleistä. Ja tietysti kaikilla artisteilla on omanlaisensa tyyli, mikä vaikuttaa aina lopputulokseen.

Usein kuulee sanottavan, että tatuoinnit ovat nyt muodissa, mutta todellisuudessahan kyse on vain siitä, mitä me näemme ja miten itse hahmotamme maailmaa. Hahmotamme asioita aina saamamme informaation ja sen herättämien tunteiden pohjalta. Nyt, kun televisiossa näkyy paljon tatuoituja tyyppejä, ihmiset tekevät sen perusteella johtopäätöksiä, että tatuoinnit olisivat jotenkin muodissa. Tosiasia kuitenkin on, että tatuoinnit eivät välttämättä ole muodissa sen enempää kuin ennenkään, ne vain sattuvat juuri nyt olemaan sinun henkilökohtaisessa fiidissäsi, olipa se sitten Facebook, lehdet tai televisio. Se on kuitenkin vain sun henkilökohtainen fiidi, ei mikään läpileikkaus maailman todellisesta tilasta. Henkilökohtainen näkemyksesi maailmasta ei tee siitä vielä globaalia.

Humans With Tattoos

Pelkästään taloudellisesti ajateltuna tatuointialan parasta aikaa olivat varmaan -90-luvun loppupuoli ja 2000-luvun alku. Silloin ala oli kuitenkin hyvin erilainen, ja niin myös asiakkaiden tapa ottaa tatuointeja. Nykyään tatuointiasiakkaat etsivät enemmän omaan näkemykseensä ja tyyliinsä sopivaa paikkaa, tatuointeja mietitään enemmän ja referenssikuvia etsitään tarkemmin. Siinä missä tatuointiliike pärjäsi aiemmin sillä, että pöydällä oli kansio täynnä vanhoista tatskalehdistä otettuja aiheita valokopioina, on nykyään ajateltava toisin. Vanha sanonta, jonka mukaan kanjimerkit vuokrat maksaa, ei päde enää lainkaan. Nykyään tatuointiliikkeelle ei myöskään ole niin tärkeää sijaita näkyvällä paikalla, vaan olennaisempaa on se, miten liike näkyy sosiaalisessa mediassa. Walk-in -päivistäkin on tullut jopa omanlaisensa kuriositeetti. Ennen oli ihan perusoletus, että liikkeeseen voidaan mennä walk-in -meiningillä, mutta nykyään tiedetään, että tatuointiajat on buukattava kauan etukäteen. Walk-in -päivinä puolestaan voidaankin tehdä toisin ja mennä tatuoitavaksi samana päivänä.

Humans With Tattoos

Tiedän, että osa vanhan koulun tatuoijista ei pidä nykyisestä suunnasta, mutta omasta mielestäni kehitys on hyvä juttu. Kun asiakkaat ovat valveutuneempia, se haastaa myös liikkeitä laajentamaan palveluitaan. Enää ei onnistu se, että myyt tiettyä mallia tai kansiosta otettuja valmiita flasheja, jotka ovat samanlaisia kuin muillakin. Sen sijaan, että olisit sellainen ärripurri flash-kuvien tekijä, sun on oltava sosiaalisessa mediassa näkyvä taiteilija. Se puolestaan on jalostanut alaa, sillä se on paitsi nostanut yleistä tasoa, myös parantanut artistien keskinäistä yhteistyökykyä.

Humans With Tattoos

Tatuointialan perinteinen ongelma on ollut se, ettei ole oikeastaan mitään alaa määrittävää tekijää. Alan tarkempi määrittely on ollut kansainvälinen tavoite jo kauan aikaa, mutta ongelmana on käytännön toteutus. Esimerkiksi tatuoijan koulutus on ideana aika mahdoton, ja kaikki tähänastiset kokeilut ovat menneet päin helvettiä. Niissä on vähän oletettu, että kenestä tahansa voitaisiin kouluttaa tatuoija, eivätkä kouluttajatkaan ole olleet oikeita alan ammattilaisia. Ne kovimmat ammattilaiset taas haluavat usein suojella alaa, eivätkä siksi ole tahtoneet lähteä kouluttamaan ketä tahansa.

Koska koulutusnimikkeitä ei ole, perustivat liikkeitä aiemmin myös tyypit, joiden koulutus on voinut olla hyvinkin vähäistä. Sellainen bisnes on onneksi vähentynyt huomattavasti. Ala kehittyy koko ajan ja hioutuu samalla vaativammaksi. Toivoisin, että tulevaisuudessa pääsisimme vielä tilanteeseen, jossa ala olisi nykyistä tarkemmin määritelty. Se ehkäisisi sitä, ettei kuka tahansa voisi lähteä tatuointiyrittäjäksi, koska sellaiset muutaman kuukauden starttirahalla kokeilijat aiheuttavat paljon hallaa koko tatuointialalle.

Humans With Tattoos

Vaikka laatutietoisuus on lisääntynyt, toisinaan tatuoinnin ottajien arviointikyky voi silti pettää. Varsinkin, jos heidän kaverinsa tekee kotona tatuointeja muutamalla kympillä. Välillä tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että ihmiset näkevät nykyään niin hienoja tatuointeja netissä, diggailevat niitä – ja sitten menevät kuitenkin tatuoitavaksi frendilleen, ja perusteluna on, että kaveri vasta harjoittelee, ja kuva oli kuitenkin niin halpa. Kenties se liittyy siihen, että tatuointi on loppujen lopuksi aika kallista käsityötä, joten siinä on helppo lähteä oikomaan ja hakemaan halvempaa. Se on kuitenkin vähän sama asia, kun Teppo Taka-Hikiältä haluaisi itsellensä Lamborghinin, ja rahanpuutteessa hommaisi Toyota DX:n, johon tekisi joka kulmaan isot siivet ja katkaisisi pakoputken. Vaikka Tepon ajatuksena olisi, että näin se kuulostaa melkein Lamborghinilta ja näyttääkin melkein Lamborghinilta, niin ei se siitä kuitenkaan Lamborghinia tee. Onneksi tällainen ajattelu on vähentynyt paljon. Nykyään asiakkaat ymmärtävät, ettei frendin kotona tekemä tatuointi ole se hygieenisin eikä ammattimaisin vaihtoehto.

Jos palataan vielä omiin tatuointeihini, kauhukirjailija H.P. Lovecraftin muotokuva on tietysti merkityksellinen omalla tavallaan. Tähän on tulossa vielä taustalle Cthulhu. Ja kun naamakuvista kerran puhutaan, on mulla tietenkin tatuoituna toinenkin merkityksellinen hahmo, Nikola Tesla. Tesla on hyvä esimerkki siitä, kuinka lahjakkuus on elämässä ihan toissijaista – köyhänä kuolet kumminkin.

Humans With Tattoos

Humans With Tattoos

Yksi tärkeimpiä tatuointejani on tämä kuva, johon on sisällytetty okkultistinen kaava. Tatuoija Kirill Svart eli Musta Kirka on erikoistunut nimenomaan tällaiseen keskiaikatyyliin. Pirun hyvä tatuoija.

Humans With Tattoos

Kuten voi huomata, toinen jalkani on tosikkojalka, ja oikeassa jalassa mennään huumoripuolelle. Meidän Sampo teki mulle tähän omantunnon äänen, jolle on laitettu pallogägi suuhun – kertoo varmaan kaiken olennaisen. Myös kalakukko ja pillunaama ovat Sampon käsialaa. I don’t care -bearin puolestaan teki Parviaisen Niko Pinky Inkystä. Sitten täällä on kaikenlaista muutakin huumorikuvaa: Hugh Manatee, mätänevä jeesus, kukon pää…

Jalassani on myös mummilleni otettu kuva. Mummi diggasi tatskoistani, joten hänen kuolemansa jälkeen halusin ottaa pienen tatuoinnin hänen muistolleen.

Humans With Tattoos

Ja sitten, tämä varmasti ymmärretään väärin, mutta tässä on kuitenkin swastika, joka on ikivanha onnen symboli. Hyvis-swastika siis. Tänne olen myös opettanut arpitatuointien tekemistä mun oppitytölle. Mustan päälle on hyvä opettaa, koska siinä näkee selkeästi oikean syvyyden.

Arpitatuointien historiahan itsessään on äärettömän mielenkiintoinen. Alun perin ne ovat voineet liittyä esimerkiksi tiettyyn ikäkauteen, ja esteettinen merkitys on muotoutunut vasta sen jälkeen. Tapasin Tokiossa työskennellessäni kerran arpikasvoisen etiopialaisen miehen, joka kertoi tulleensa Tokioon tekemään töitä ja aikovansa palata sen jälkeen kotiin Etiopiaan kylän rikkaimpana miehenä. Se oli jotenkin todella hienoa – että kaveri seisoo puku päällä Tokion Roppongissa, värien ja neonvalojen loisteessa, kasvot täynnä perinteisiä heimoarpia. Siinä oli uskomattoman hieno kontrasti.

Humans With Tattoos

Paljon tatuointeja on vielä kesken, ja niissä riittää tekemistä tuntikaupalla. Haluaisin selkään kunnollisen, ison kuvan, ja onneksi Olivia on nyt lupautunut tekemään mulle sellaisen. Toinen rintakuva pitäisi myös tehdä uusiksi, ja Kirill Svartia olen pyytänyt tekemään mulle vatsakuvan. Hommaa siis riittää, mutta toisaalta, eiväthän nämä koskaan valmiita olekaan.

Humans With Tattoos

Humans With Tattoos

Humans With Tattoos