Kati (Suomeksi/In Finnish)

Ensimmäinen tatuointini on vuonna 2002 otettu skorpioni, joka on tehty suoraan tatuointistudion seinältä otetun mallin mukaan. Kyseistä tatuointistudiota ei enää ole olemassakaan, sillä tatuoija on jo eläkkeellä. Hintakin on jäänyt mieleen, se oli silloin tasan viisikymppiä. Työkaverini suostutteli minua kauan ottamaan tatuointia ja sanoi, että menet nyt ottamaan, kun asia sinua selvästi häiritsee. Olin juuri saanut ensimmäisen kunnon työpaikan ja minulla oli ylimääräistä rahaa, joten päätin, että käydään nyt joku pikkuinen kuva ottamassa, niin päästään siitäkin. Se jäikin sitten vähän tavaksi. Eli kaverin painostuksesta tämäkin harrastus alkoi!

Humans With Tattoos

Käsivarsissa minulla on muistotatuoinnit kissalleni Lumppikselle ja koiralleni Mantalle. Kissa on muuten mustaharmaalla tehty, mutta halusin lisätä silmiin yksityiskohdaksi vihreää väriä, sillä Lumppiksella oli erikoisen kauniit ja kirkkaat silmät. Tämä kuva oli kuulemma ensimmäinen muotokuva, jonka tatuoijani oli koskaan tehnyt. Alkoi tietysti hieman jännittää, koska hän sanoi sen juuri ennen tatuoimista. Mutta olen kyllä tähän erittäin tyytyväinen.

Humanswithtattoos-Omatarina-0826

Manta oli pikimusta, joten tästä tatuoinnista halusin jotain muuta kuin perinteisen muotokuvan. Olen aina tykännyt Apulannan Ilona-kappaleesta, ja tämä sitaatti tuli ensimmäisenä mieleen, kun suunnittelin tatuointia Mantan kuoleman jälkeen vuonna 2010. Tämä kuva on vanhentunut kahdeksassa vuodessa, minkä seurauksena tekstistä on tullut hieman epäselvä. Lisäksi mulla on tatuoituna tassun kuvat, jotka on otettu toisen kissani, Herkon, kuoleman jälkeen. Eivät nämä varsinaisesti mitään hautakiviä ole, mutta tatuoinnit on kuitenkin otettu siksi, että nämä lemmikit ovat joskus olleet minulle niin tärkeitä, että haluan muistaa niitä näin. Ne ovat kaikki niin persoonallisia otuksia, jotka jättävät jälkensä sydämeen.

Humans With Tattoos

Jalkatatuointini on kotilaboratorion tuotoksia. Ei minulla mitään kaunoja ole, mutta jotain tässä on kumminkin mennyt pieleen – tästä on lähtenyt niin paljon väriäkin. Halvalla saa halpaa mustetta, näinhän se on. Nykyään ajattelen, että jos on mahdollisuus ottaa laadukas tatuointi, niin kyllä hyvästä kannattaa maksaa.

Humans With Tattoos

Nilkka on ollut kaikkein kipein paikkani tatuoida. Istuskelin kaikessa rauhassa tatuoitavana, kun tatuointikone osui ilmeisesti johonkin hermoon nilkassa. Sen seurauksena jalkani kramppasi, ja potkaisin vahingossa tatuoijaa. Hän tuumasi vain, että perkele, pistetään sinut vaikka nippusiteillä tuoliin kiinni, mutta et lähde ennen kuin tämä kuva on valmis. Oikein mukava mies hän oli, eikä onneksi edes suuttunut, vaikka potkaisin!

Tässä oli ensin vain tassut, ja ajatuksena oli väännellä jotain köynnöstä niiden ympärille. Minulla ei ole oikeastaan vielä ideaa, millä tämän voisi pelastaa, mutta jotain värillistä haluaisin. Haluaisin tasapainoa vasemman ja oikean puolen välille. Mulla on tällä hetkellä enemmän tavaraa vasemmalla puolella, joten haluaisin oikealle puolelle vielä enemmän tatuointeja, niin olisin paremmin tasapainossa.

Humans With Tattoos

Keijukin on kotona tehty, kuten huomaa. Tällä tatuoinnilla osallistuin tatuoinninpoistokilpailuun, jossa etsittiin mahdollisimman huonoa tatuointia. Voittaja olisi saanut vanhan tatuoinnin poiston ja uuden tatuoinnin päälle. Pääsin finaaliin, mutta en kuitenkaan voittanut kilpailua, joten näköjään tämä ei sitten ollut tarpeeksi huono, hah! On sitä yritetty korjaillakin. Se on levinnyt ja todennäköisesti ihan väärään syvyyteen tehty. Onneksi tämä on paikassa, jossa en näe tätä itse, joten se ei niin haittaa. Veikkaisin, että tämän tekemisestä on ainakin kymmenen vuotta aikaa.

Humans With Tattoos

Olkapäässä mulla on myös tällaista ratkaisua, josta kyllä huomaa, että kyseessä on peittotatuointi. Tässä oli alun perin salama. Peittotatuoinnin tekijällä tuntui aivan käyvän sääliksi, kun hän näki sen alkuperäisen kuvan. Hän tuumasi vain, että tatuoinnin tekijällä taisi sitten tulla vähän kiire. Tämä on vielä kesken, agendallani on saada tähän vielä lisää kalloja.

Humans With Tattoos

Käsivarressa oli alun perin liaaneja, mutta tatuointi haalistui niin paljon, että ihmiset alkoivat lopulta kysellä, mitä kuva esittää. Aiemmin mandalatyyliset tatuoinnit eivät miellyttäneet silmääni, mutta kun halusin vaihteeksi värillistä tatuointia, niin tähän tämä mielestäni sopi. Kysymys ei kuitenkaan ole mistään neonväreistä, joten kuva istuu sikäli hyvin muiden joukkoon. Tässä näkyy selvä raja, mihin nykyinen peittokuva loppuu, ja mistä seuraavan peittarin on tarkoitus alkaa. En vielä tiedä, minkä ratkaisun siihen keksin. Haluaisin jotain erilaista, mutta kaikista ideoista tuntuu, että tuhat ihmistä on keksinyt sen ennen minua.

Humans With Tattoos

Vaikka minulla onkin tällaisia kotona tehtyjä kuvia, joita täytyy parannella, niin yhdenkään tatuoinnin ottaminen ei ole kaduttanut. Nehän ovat vain merkkejä eletystä elämästä. Tulipahan tehtyä ja tulipahan käytyä, sellainen asenne minulla on. Päinvastoin se kaduttaa, jos joskus on ollut hyvä idea mielessä, ja sen on jättänyt jostain syystä toteuttamatta. Aina sanotaan, että jokaisella tatuoinnilla on tarina, mutta aika harvalla minun tatuoinnillani on minkäänlaista tarinaa. Nämä ruusutkin valitsin ihan vain sen perusteella, mikä sattui miellyttämään silmää.

Minulla on melko alhainen kipukynnys, mutta otan tatuoinnit aina sillä periaatteella, että kun tuoliin istahdan, niin kuva valmistuu sitä nopeammin, mitä hiljempaa istun. En yleensäkään rupea selittelemään tatuoijalle elämäntarinaani – psykiatri on ihminen erikseen. Olen sanonutkin nykyiselle tatuoijalleni, että jos jokin aiemmista tatuoinneistani kiinnostaa, niin niistä saa toki kysyä, mutta muuten hän saa minun puolestani tehdä työnsä rauhassa, ilman minun selittelyjäni.

Humans With Tattoos

Kaikkien tatuointieni tekijöitä en edes muista, mutta perhonen oli ensimmäinen tatuointi, jonka on tehnyt nykyinen tatuoijani Terhi. Myös Lumppiksen muistotatuointi ja käsivarren peittari ovat hänen tekemiään. Olin alun perin menossa ottamaan kuvaa toiselle tatuoijalle, mutta hänellä oli niin paljon jonoa, ettei hän ottanut sillä hetkellä uusia asiakkaita. Katselin sitten muiden tekijöiden portfolioita ja tykästyin Terhin tyyliin. Valitsen tatuointipaikan mieluummin artistin kuin liikkeen perusteella. Tietysti liikekin vaikuttaa siinä mielessä, että haluan valita paikan, jossa on rauhallinen ilmapiiri, ja jossa tatuointien tekemiseen oikeasti keskitytään. Meluisasta ympäristöstä en pidä.

Olen työskennellyt aiemmin laboranttina, mutta haluaisin kouluttautua uudelleen lähihoitajaksi. Tiedostan, että joissain työpaikoissa lävistyksistä ja tatuoinneista voi koitua ongelmia. Varmasti riippuu ihan työpaikan valmiista asenteesta, vaikuttavatko tatuoinnit enää nykyään mitenkään. Ne eivät kuitenkaan liity millään tavalla ammattitaitoon. Palveluammatissa on kuitenkin aina valmistauduttava siihen, että jos on tavallisuudesta poikkeavan näköinen, siitä saa kuulla – kommenttia tulee varmasti.

Olen ajatellut ihan vakavissani, että joskus voisin ottaa kasvoihin jonkin pienen kuvan. Vaikka tatuoinnit heikentäisivätkin työnsaantimahdollisuuksia jotenkin, niin näköjään olen valmis ottamaan sen riskin. Ajattelen, että mieluummin olen työtön ja tatuoitu kuin huonossa työpaikassa ilman tatuointeja. Minusta on mukavampi ajatella niin, ettei aina tarvitse hyppiä muiden ihmisten määräysten mukaan. Olisihan se tietysti oma hommansa aina töihin mennessä kerätä ensin lävistykset pois ja pukeutua johonkin pilkkihaalariin, etteivät tatuoinnit näkyisi ja kukaan pahoittaisi mieltään.

Humans With Tattoos

Yllättävää kyllä, varsinkin monet iäkkäät ihmiset voivat olla hyvinkin suvaitsevaisia tatuointien suhteen. Kerran eräs iäkkäämpi naishenkilö tuli ihastelemaan tatuointejani ja sanoi, että onpa hyvä, kun olet ottanut tatuointeja, sillä hän ei itse uskalla. Hän koki olevansa liian vanha siihen, että kehtaisi ottaa tatuointeja. Minun mielestäni niin ei saisi ajatella. Kaikilla meillä loppuu täällä aika joskus kesken, eikä sitä pidä tuhlata ajattelemalla, ettei kehtaa tai uskalla tehdä jotain.

Tatuointini kertovat hyvin siitä, että olen keskeneräinen projekti. Kuviani on korjailtu vuosien aikana ja korjaillaan vielä jatkossakin. Joka kerta kun olen menossa ottamaan tatuointeja, mietin, että ai perhana, kun taas se käy kipeää. Mutta loppujen lopuksi kuvan tekeminen kestää kuitenkin vain hetken, ja sen jälkeen se kipukin loppuu. Ei minulla vielä kovin monta valmista kuvaa ole, mutta kyllä se siitä etenee.

Humans With Tattoos