Sonja (Suomeksi/In Finnish)

En oikeastaan edes ajatellut tatuointien ottamista ennen isäni kuolemaa. Ajatus tähän kuvaan syntyi, kun olin kerran tehnyt Facebookiin jonkin ihan tyhmän päivityksen, esseen kirjoittamisesta tai jostain, ja isä kommentoi mulle siihen ”jaksaa jaksaa”. Sen jälkeen en enää koskaan kuullut hänestä, joten niistä tuli iskän viimeiset sanat mulle. Silloin tuli sellainen olo, että mun täytyy saada nuo sanat mun iholle. Minulla oli lakkiaiset juuri tulossa silloin, joten sain ylioppilaslahjaksi lahjakortin tatuointiliikkeeseen. Tämä on tatuoinneistani ehdottomasti huonolaatuisin, enkä itse ole tähän kauhean tyytyväinen. Mutta ei sitä silloin oikein tiennyt, onko tämä hyvä vai ei.

Humans With Tattoos

Humans With Tattoos

Haluan pitää mun vasemman jalan sellaisena, että otan tähän ainoastaan muistotatuointeja. Musta tuntuu, että jos tatuoisin tähän mitään muuta, se voisi olla paha enne. Vaikka en sinänsä ole taikauskoinen, joissain asioissa tällaiset periaatteet ovat kuitenkin mulle tosi tärkeitä. Tähänkin on siis tulossa täytettä joskus, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan. Tykkään muistotatuoinneista, sillä niitä ei voi koskaan katua. Koskaan ei voi katua sitä, että kaipaa jotain ihmistä.

Humans With Tattoos

Ensimmäisen kuvan jälkeen meni varmaan pari–kolme vuotta ennen kuin otin seuraavan tatuoinnin. Oli tammikuu, mulla oli juuri tulossa syntymäpäivä, ja yhtäkkiä vaan päätin että ei jumalauta, haluan ottaa nopeasti jonkin pienen tatuoinnin. Kävi tuuri ja sain ajan seuraavalle viikonlopulle, joten kävin ottamassa sitten nämä ranteet. Kirjoittaminen on aina ollut mun juttu, ja aluksi ajattelinkin, että olisin ottanut pelkkiä tekstitatuointeja. Sitten kun otin ensimmäisen kuvatatuoinnin, mulla tuli olo, etten enää haluakaan muita kuin kuvatatuointeja. Joten ei mulla tämän enempää tekstitatuointeja sitten olekaan. Jonkun tekstitatuoinnin saatan vielä tulevaisuudessa ottaa, mutta silloin tekstin tulee olla jokin todella merkityksellinen.

Nämä kaksi sanaa toimivat mulle ikään kuin vaakana, ja mun on aina muistettava pitää nämä puolet tasapainossa. Intohimoa mulla on, mutta kärsivällisyyttä ei yhtään, joten mun täytyy tasapainottaa nämä kaksi piirrettä itsessäni. Hauskintahan tässä on, että kärsivällisyystatuointi on ajan mittaan haalistunut ihan helvetisti, kun taas tämä intohimopuoli on vaan levinnyt ja mennyt todella tummaksi. Nämä ovat siis menneet juuri niin kuin ajattelinkin – eivät hirveän tasapainoisesti.

Humans With Tattoos

Tämän kävin ottamassa halloweenina 2016. Alun perin olin varannut tatuointiajan yhdessä kaverini kanssa kaveritatuointeja varten, mutta kävi kuitenkin niin, että kaverini ei päässytkään paikalle. En kuitenkaan halunnut perua aikaa, ja koska mulla oli idea myös tästä tatuoinnista, päädyin ottamaan tämän. Nämä ovat chakroja eli ihmiskehon seitsemän energiakeskusta. Ne lähtevät pään yläpuolelta ja päättyvät häntäluun seudulle. Alimmaisena on juurichakra, joka pitää ihmisen yhteydessä maahan. Sitten ovat sakraalichakra, solar plexus, sydänchakra, kurkkuchakra, kolmas silmä ja viimeisenä kruunuchakra, joka toimii yhteytenä universumiin.

Bones

En ole sellainen ihminen, joka ihan täysin uskoisi tällaisiin. Tästä tatuoinnista on kuitenkin tullut mulle sellainen henkisen hyvinvoinnin symboli, joka muistuttaa mua siitä, että täytyy pitää itseään hyvänä ja on pidettävä itsestään huolta. Tämä on ehdottomasti mun lempitatuointi, tämä on mulle todella rakas. Loppujen lopuksi aika harva kiinnittää huomiota siihen, mitä nämä kuviot ovat. Tämä on vähän sellainen korumainen ja näyttää kivalta ihan sellaisenaan.

Humans With Tattoos

Pöllö on edelleen suurin tatuointini, ja kaikista tatuoinneistani toiseksi rakkain. Rakastan pöllöjä, ne ovat olleet mulle pienestä asti sellainen lempparijuttu. Kun olin pieni ja meillä oli tarhassa sellainen ”Tuo lempilelusi”-päivä, kaikki muut veivät jotain pehmokoiria tai -kissoja, mutta minä vein pöllön. Ja muut lapset nauroivat mulle.

Kaikista tatuoinneistani pöllö kuvastaa eniten itseäni. Tämä on vähän sellainen omakuva, ilman mitään sen kummempaa symboliikkaa. Halusin ottaa tähän myös mandalan, mutta en halunnut siitä jotenkin liian itsestäänselvää, joten se on nyt osa pöllöä. Monet ovat sanoneet, että se näyttää kävyltä, mutta ei mua kyllä sekään haittaa. Olkoon vain käpypöllö!

Olen huomannut, että tästä oikeasta puolesta on tullut sellainen, joka kuvastaa enemmän sitä, millainen oikeasti olen. Se on tavallaan todellisempi puoli, kun taas vasemmalla puolella on enemmän sellaista, mitä haluaisin olla. Sellaiset henkisyyteen liittyvät asiat ja tavoitteet ovat täällä vasemmalla puolella, ja sitten mun todellinen puoli, intohimo ja kaikki, ovat oikealla. Se on kyllä ollut ihan vahinko, ei mitenkään suunniteltu juttu.

Äitini suhtautui aluksi tatuointeihin hieman nihkeästi. Hänelle oli ehkä jäänyt sellainen olo, että tatuoinnit ovat vankilakundien juttu, joten tatuoinnit olivat hänelle aluksi hieman vaikea paikka. Mutta nykyään hänkin pitää tatuoinneista, hänellä on itselläänkin yksi. Sen jälkeen kun iskä kuoli, hän otti itselleen pohkeeseen feenikslinnun kuvan. Sitten on vielä tietysti mummoni, joka uhkaa jättää mut perinnöttömäksi joka kerta, kun otan uuden tatuoinnin, haha!

Humanswithtattoos-Sonja-0951

Vegvísir on peräisin islantilaisesta loitsukirjasta. Sen tehtävä on toimia suunnannäyttäjänä, se on siis eräänlainen riimukompassi. Vegvísirin kantaja ei voi koskaan eksyä, vaikkei tietäisikään, missä on. Se on kuitenkin piirrettävä täsmälleen oikein, sillä jos sen piirtää väärin, se tuo äärimmäisen huonoa onnea kantajalleen. Itse asiassa elämäni alkoi mennä huonompaan suuntaan sen jälkeen kun otin tämän! Ajattelen sen kuitenkin niin, että nyt mun elämä saakin mennä vähän hakoteille. Mitään pahaa ei lopulta voi tapahtua, koska Vegvísirin ansiosta en voi eksyä.

Humans With Tattoos

Miehelläni on tällainen samanlainen, otimme nämä tatuoinnit yhtä aikaa. Olin aiemmin ollut parisuhdetatuointeja vastaan, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tällä on meille molemmille oma, henkilökohtainen merkityksensä. Vaikka jonain päivänä eroaisimme, ei tämä muistuttaisi meitä mistään paskasta asiasta, vaan ennen kaikkea siitä, kuinka mukavaa meillä on ollut yhdessä. Me molemmat ollaan vaan sen henkisiä ihmisiä.

Humans With Tattoos

Mulle on tärkeää, että tatuoinnilla on joku sanoma, ja olen huomannut, että vaikka näkisin vain jonkin nätin kuvan, aivoni alkavat heti kehittää jotain symbolista tasoa sille. Tykkään löytää asioista merkityksiä. Pyrin siihen, että en tatuoisi minkään tietyn uskomuksen tai opin mukaisia tatuointeja, vaan että ne edustaisivat erilaisia henkisiä aspekteja. Seuraava tatuointini on wiccalainen suojelusriimu, ja haluaisin joskus myös saada jonkin ison kuvan reiteen.

Tatuointini ovat mustavalkoisia paristakin syystä. Ensiksikin minusta on esteettisesti kivan näköistä, että tatuointieni tyyli säilyy yhtenäisenä, vaikka välillä kaipaankin väritatuointeja. Toiseksi en ole uskaltanut ottaa värillisiä tatuointeja allergiani takia. Mulla on aikuisiän vaikea atopia, ja mulle on sanottu, ettei välttämättä ole järkevää ottaa tatuointeja ylipäätään. No, olen kuitenkin ottanut, mutta esimerkiksi punaisen värin sanotaan allergisoivan joitain ihmisiä, joten olen ajatellut pysyä pelkästään mustassa ihan varmuuden vuoksi.

Olen pari kertaa miettinyt, pitäisikö mun joskus parannella ensimmäistä tatuointiani, kun se on hieman levinnyt vuosien aikana. Mutta sitten on aina tullut jotenkin sellainen olo, että ehkä se saa haalistua sitä mukaa, kun surukin etenee. Se on vähän niin kuin suru itsessään: ensin se on todella terävä, mutta pikkuhiljaa se haalistuu ja muuttaa muotoaan. Jossain vaiheessa, kun tuo tatuointikin on vaan sellainen musta ja hahmoton, niin sitten voi itsekin ajatella, että nyt asiat ovat hyvin. Nyt olen päässyt eteenpäin.

Humans With Tattoos