Heli (Suomeksi/In Finnish)

Otin ensimmäisen tatuointini 24-vuotiaana. Odotin tarkoituksella melko pitkään ennen ensimmäistä tatuointia, koska tiesin kuitenkin jääväni niihin heti koukkuun. Halusin ottaa Metallican Ninja Star -logon joko sääreen tai käsivarteen, mutta lopulta päädyin tähän. Olen kuunnellut Metallicaa lapsuudesta asti. Järkeilin sen niin, että vaikka lopettaisinkin kuuntelun jossain vaiheessa, on heidän musiikkinsa kuitenkin kulkenut niin pitkän matkaa mukana mun elämässä, että ei mua alkaisi harmittaa tämä silloinkaan.

Humans With Tattoos

Kun olin muutama vuosi sitten lomalla Turkissa, paikallisessa kauppakeskuksessa eräs nainen koputti mua yhtäkkiä hartiaan ja osoitti näitä meidän tatuointeja, sillä hänellä oli sama kuva käsivarressa. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, joten emme voineet jatkaa jutustelua sen enempää, mutta hymyilimme toisillemme, näytettiin peukkua ja niin edelleen, ja jatkettiin sitten matkaa omiin suuntiimme. Se oli sellainen hauska yhteensattuma.

Seuraava tatuointi oli sitten tämä käärme, joka on Metallican Black-albumin kannesta. Jostain syystä käärmeet ovat aina viehättäneet mua. Piirtelin ala-asteellakin vihkojen reunat täyteen käärmeiden kuvia, ja käärmekoruja oon pitänyt aina. Ei sille ole mitään järkevää selitystä, miksi käärmeet miellyttävät, ehkä oon sitten ollut edellisessä elämässä käärme tai jotain. Käärmeet ovat mulle kissojen ohella vähän sellaisia toteemieläimiä, niissä vain on jotain jännittävää. Nuorempana harkitsin käärmettä lemmikiksi, mutta se on nyt vähän jäänyt. Mutta ei sitä tiedä, vaikka joskus vielä innostuisin!

Humans With Tattoos

Viikatemies oli pitkään yksin tässä rinnuksilla. Halusin viikatemiehen kuvan ensin, mutta ajattelin jo silloin tatuointia ottaessa, että tätä on laajennettava jossain vaiheessa. Tiimalasista valuvaa hiekkaa voisi kutsua sellaiseksi elämän hiekaksi. Niin kauan kuin hiekkaa riittää, on jatkettava elämää. Memento mori ja memento vivere, muista kuolevaisuutesi ja muista eläväsi, ne liittyvät tietysti samaan asiaan. Tämä on lempitatuointini, tykkään siitä, että tämä on aika iso. Kun tämä tehtiin loppuun, en ensin edes osannut selittää, millaisen tiimalasin haluan, mutta jotenkin tatuoijani Billy osasi piirtää tästä juuri sellaisen kuin olin ajatellutkin. En tajua, miten se on mahdollista. Meillä on käynyt hänen kanssaan muulloinkin samalla tavalla, ehkä hän sitten vain osaa lukea ajatuksia.

Humans With Tattoos

Niskassa on sitten tämä ainoa, jossa on väriä mukana. Kaikki muut mun tatuoinnit ovat mustaharmaalla tehtyjä. Oon antanut tälle kuvalle nimen The brightest flame burns quickest, kirkkain liekki palaa nopeimmin. Nimi selittää itse itsensä aika hyvin. Otin tämän sen jälkeen kun olin jo loukkaantunut. Vuonna 2009 mulla murtui selkäranka, ja oli lähellä, etten halvaantunut. Onnettomuuden jälkeen mun oli opeteltava uudestaan monet perusasiat kävelystä lähtien, ja vähän myöhemmin sen jälkeen päätin ottaa tämän tatuoinnin. Törmäsin tähän kuvaan netissä, ja se jotenkin miellytti silmää, kun siinä oli piikkilankaa, sydän, liekkejä… kaikkia tällaisia voimajuttuja yhdessä pienessä kuvassa. Se sopi hyvin siihen elämäntilanteeseen.

Humans With Tattoos

Onnettomuus liittyi laskuvarjoharrastukseen, mutta kutsun sitä mieluummin vapaa-ajan tapaturmaksi. Sairaalassa mulla oli huonetoverina mummu, joka oli loukannut selkärankansa omilla kotiportaillaan, joten eipä sitä sen pidemmälle tarvitse mennä, jos huono tuuri käy. Todennäköisempää on joutua kolariin matkalla harrastuspaikalle kuin loukkaantua laskuvarjohypätessä. Jatkoin harrastusta onnettomuuden jälkeenkin. Tapaturmasta jää tietysti muistijälki, mutta juuri siksi on ollut tärkeää palata lajin pariin ja jatkaa elämää mahdollisimman normaalisti. Muuten käy helposti niin, että alkaa pelkäämään vähän kaikkea, eikä lopulta enää uskalla poistua kotoa, kun pelkää loukkaavansa itsensä jotenkin uudestaan.

Humans With Tattoos

Tatuoinneista osa on välillisesti seurausta onnettomuudesta, se toimi lähinnä sellaisena katalyyttina kuvien ottamiseen. Mulla on selässä arpi muistona leikkauksesta, ja moni on kysynyt, aionko peittää arpea tatuoinnilla jossain vaiheessa. Olen kuitenkin ajatellut, että se saa mun puolesta olla ihan sellaisenaan. Mutta esimerkiksi tuo elämän liekki tuli varmasti otettua osin juuri onnettomuuden vuoksi. Samoin tuo rintatatuointi. Onnettomuuden seurauksena sitä alkoi miettiä enemmän, kuinka on muistettava, että aika on rajallista. Ja niin kauan kuin tiimalasissa riittää hiekkaa, niin kauan jatketaan.

Jalkapöydässä mulla on Thorin vasara, joka on ketjun päässä. Se on tehty Amorphisin Tales from the Thousand Lakes -levynkantta mukaillen, joten tämä on toisaalta kunnianosoitus Amorphisille, toisaalta skandinaaviselle ja suomalaiselle mytologialle ylipäätään. Onnettomuuden seurauksena mulla on tässä jalassa krooninen kipu, joka tuntuu siltä kuin jalkapöydässä törröttäisi pystyssä puukko tai jokin vastaava työkalu. Sen vuoksi vasara menee osittain jalkapöydän sisään. Oli tässä tietysti sekin ajatus, että pidän Kalevala-koruista, joten tässä mulla on sellainen pysyvä koru, joka ei mene rikki tai hukkaan. Tämä on toinen omista lempitatuoinneista. Tätä tehdessä nukahdin. Sääritatuointi on mun tatuoinneista ainoa, jonka tekeminen on oikeasti sattunut.

Onnettomuuden jälkeen elämä muuttui myös niin, että kouluttauduin uuteen ammattiin. Olisin joka tapauksessa vaihtanut toimistotyöstä hoitoalalle jossain vaiheessa, mutta onnettomuus vaikutti varmasti siihen, että alanvaihto tapahtui nopeammin. Olin aikaisemmalta koulutukseltani matemaatikko ja työskentelin tietoliikennetutkijana – sekin ihan mielenkiintoista työtä, mutta mulle on aina ollut selvää, että jossain vaiheessa haluan hoitoalalle. Nykyään työskentelen vanhusten ja vammautuneiden sekä toimintakykynsä menettäneiden parissa. Minusta on hyvä, että asiat ovat menneet juuri näin. Peruskoulun jälkeen olisin vielä ollut niin toinen ihminen, että on ihan hyvä, että päädyin hoitoalalle vasta kun olin kasvanut vähän. Pääasia on, että on sellainen punainen lanka, minkä vuoksi aamulla lähteä töihin. Sitä mulla ei valitettavasti edellisessä ammatissa ollut, vaikka se muuten mukavaa olikin.

Humans With Tattoos

Hoitotyö on toistaiseksi vaikuttanut siihen, mihin otan tatuointeja. Olen yrittänyt pitää tatuointini sellaisina, että ne saa tarvittaessa piiloon. Teen kuitenkin työtä vanhusten parissa, ja joillekin vanhuksille tatuoinnit ovat edelleen kauhistuksen paikka. Olen ajatellut niin, että mieluummin piilotan tatuoinnit kuin käyn jokaisen mummun ja papan kanssa erikseen keskustelun siitä, miksi tytöllä on tatuointeja. Niskatatuoinnin osa ikäihmisistä on bongannut ja kauhistellutkin, mutta kun olen kertonut, että se on elämän liekki, se on kelvannut heille selitykseksi. Vanhemmilla ihmisillä on niin usein se mielikuva, että merimiehet ja vangit tekevät tatuointeja likaisilla neuloilla ja niin edelleen. Itse asiassa hoidettavakseni sattui kerran eräs vanha merimies, ja hän varsinkin oli kummissaan siitä, kuinka tytöllä voi olla tatuointeja. Hänellä itsellään ei ollut yhtään, se ei kuulemma sopinut hänen tyyliinsä.

Humans With Tattoos

Suunnittelen seuraavia tatuointeja koko ajan, tällä hetkellä mulla on kolme aihetta jonossa. Jossain vaiheessa haluaisin ottaa takapohkeeseen Lady justice -patsaan kuvan, sekin Metallican levynkannesta peräisin. Sokeassa oikeudessa on ajatusta, ja onhan se sitä paitsi todella hienon näköinen. Lisäksi haluan tatuoida jonnekin pätkän Pinkin Try-kappaleesta. Seuraava tatuointi on kuitenkin tulossa ihan lähiaikoina, sillä olen jo pitkään haaveillut ottavani pojalleni omistetun kuvan. Taskukellossa tulee olemaan poikani syntymäaika ja sen alla teksti: ”I gave you life, you gave me a reason to live mine”.

Humans With Tattoos