Iina (Suomeksi/In Finnish)

Idea reisitatuointiin lähti puhtaasti siitä, että tykkään maatuskoista. Mulla ei siis ole venäläisiä sukujuuria, vaikka moni saattaa niin luulla. Silloin kun olin pieni, meidän mummolassa oli maatuskoita, koska mun mummo keräili niitä, ja leikin aina niillä siellä ollessa. Mun mielestä ne oli vaan niin kauhean kivoja, kun niistä löytyi sisäkkäin aina vaan pienempi, pienempi ja pienempi… niin kuin jotain kerrostumia.

En kuitenkaan halunnut tatuoinniksi sellaista ihan perinteisen näköistä maatuskaa, vaan halusin saada siihen jotain ihan omaa. Olen Oulusta kotoisin ja kasvanut meren äärellä, joten halusin sitten saada siihen jollain tavalla meren mukaan. Ensin ajattelin, että maatuskan keskelle olisi voinut tehdä laivan ikkunan, josta näkyy meri, mutta tatuoijan mielestä oli parempi koristella se jotenkin muuten. Annoin sitten taiteilijalle vapaat kädet sen toteuttamiseen – kunhan siinä olisi maatuska, meri ja se olisi värillinen.

Halusin tatuoinnin reiteen, koska sen saa helposti piiloon, ja jossain kohtaa mun olisi tarkoitus ottaa tohon reiteen enemmänkin tatuointeja. Tämä on tehty viime vuoden tammikuussa – ja sattui! Tatuoinnin tekemiseen meni viisi tuntia ja 45 minuuttia, ja viimeiset kolme varttia mietin vain, etten kestä enää minuuttiakaan. Jotenkin kuvittelin, että reiden ulkoreuna olisi sattunut enemmän, mutta todellisuudessa pahempi olikin tuo reiden sisäpuoli. Työkaverini paljasti, että reidessä menee joku tuntohermo, joten esimerkiksi synnytys tuntuu reisissä asti – ja se kipu näköjään voi kulkea myös toiseen suuntaan, voin kertoa! Tuntui kyllä lantion seudulla asti, kun reiteen otettiin kuvaa. Tuo käsi olikin sitten siihen verrattuna ihan iisi, ja nukuin sitä tehdessä.

Peura – tai kuten joku joskus sanoi, galaksiporo – on peitekuva, joka on tehty loppukesästä. Sukulaisillani on poroja, ja sukuni on kotoisin Pudasjärveltä, jossa poroja on ihan kohtuullisesti, joten tuntui kauhean luontevalta ajatukselta tatuoida jokin sarvipää. Plus jos mun täytyy äkkiä keksiä joku tarina tälle tatuoinnille, voin aina sanoa, että se on kauris, koska olen kauris horoskoopiltani. Peitetarina peitekuvalle!

Humans With Tattoos

Tuo vanha rusetti näkyy edelleen vähän läpi, joten siihen pitäisi laittaa vähän mustetta päälle. Ja tuon toisenkin olisi tarkoitus mennä jossain vaiheessa piiloon. 18-vuotiaana hölmönä nuorena naisena otettuja hölmöjä pikkukuvia, haha! Eivät ne koskaan ole mua kaduttaneet tai häirinneet, vaan haluan ne piiloon lähinnä siksi, että niihin on hirveän vaikea yhdistää mitään. Laitan mieluummin jotain isompaa kuvaa päälle kuin yritän värkätä siihen rusetin ympärille jotain.

Halusin ottaa tatuoinnin, joka jatkuisi vähän pidemmälle kyynärpään yläpuolelle, ja nyt nuo sarvet nousee sinne. Mielestäni tatuoinneissa ruumiinosilla on merkitystä, ja vaikka kyynärvarsi ja olkavarsi on periaatteessa kaksi erillistä osaa, niin halusin sellaisen kuvan, jossa kyynärpää ei olisi jakava tekijä, vaan kuva jatkuisi tavallaan kahden osan yli. Tykkään geometrisista ja graafisista kuvioista, kuten kolmioista, joten halusin rajata peuran niin, että se tulee tavallaan kolmiosta ulos. Ja koska olen pohjoisesta, halusin taustalle revontulet, joista sitten – taiteilijan vapaudella! – tuli tuollainen galaksimainen taideteos, josta pidän hirveästi. Tämän teki Jone Putkasta Tampereelta, hän hanskasi sen hirveän hyvin.

Humans With Tattoos

Ja onhan mulla peukalossa tämä pieni risti. Tämä on otettu neljä, viisi vuotta sitten. En ole millään tavalla uskonnollinen ihminen, en kuulu kirkkoon tai usko Jumalaan, mutta aika monet niistä kristillisistä arvoista pystyn jakamaan ominani. Sellaiset perusmoraaliset arvot, kuten kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, arvosta muita, älä varasta, älä tapa…

Jos pistän kädet ristiin, on tämä kuva päällimmäisenä. Tietysti kun katson tätä ristiä itse tästä kulmasta, se on mulle väärinpäin. Balance! Jännää, että tämä on pysynyt tässä peukalossa näin hyvin, vaikka kampaajana pesen käsiäni koko ajan. Tatuoija sanoi silloin, että tämä pitäisi käydä laittamassa vuoden välein uusiksi. Mutta tämä ei ole mennyt miksikään viidessä vuodessa.

Humans With Tattoos

Pidän taiteesta, ja tatuoinnit edustaa mulle taidetta. Vaikka lähestulkoon jokaisella on nykyään jonkinlaisia kuvia iholla, niin itsensä koristelu tatuoinneilla tekee ihmisestä silti persoonallisen. Haluaisin, että mun tatuoinneilla olisi joku yhtenevä ajatus niin että ne jollain tavalla keskustelisivat keskenään – tai ettei ne ainakaan riitelisi keskenään, tyylin tai värin puolesta. Tulevaisuudessa haluaisin värikkään hihan, joka olisi yhtenäinen ja sopisi yhteen tuon toisen käsivarren kanssa. Nuo käden kuva ja reiden kuva poikkeavat tyylillisesti toisistaan, mutta toisaalta ne näkyvät todella harvoin yhtä aikaa, joten se ei sillä tavalla haittaa. Käsivarsiin haluaisin kuitenkin sellaiset semiyhtenäiset tatuoinnit, kun ne kuitenkin yleensä näkyvät samaan aikaan.

En jotenkin osaa ajatella tatuointeja sellaisina, että niitä pitäisi alkaa katua tai harmitella. Se on vähän sama kuin jokin syntymämerkki tai luomi: siinä se on, sen voi halutessaan poistaa tai peittää, mutta miksi harmitella jälkikäteen? Musta on hassua, kun jotkut kysyvät tatuoinneista aina sen samanlaisen kysymyksen, että ”No miksi otit tatuoinnin reiteen? Eikö se näytä kauhealta sitten, kun oot vanha ja ryppyinen?” Hei – kun oon vanha ja ryppyinen, niin ei mun reisi varmaan näytä kauhean hyvältä ilman sitä tatuointiakaan! Tai sitten se, kun kysytään, että ”Jos sää nyt kroppas peität noilla tatskoilla, niin onko ne sitten hyvännäköisiä vanhana?” No, en mää varmaan vanhana kroppaani esittele muutenkaan, niin kuin en esittele sitä nytkään. En kulje tuolla kaupungilla bikineissä esitelläkseni kroppaani tai tatuointejani. Jos itse pidän niistä, jos mun puolisoni pitää niistä, niin ei sillä ole muuten mun mielestä mitään väliä.

Humans With Tattoos