Iita (Suomeksi/In Finnish)

Plus ja miinus on mun ensimmäinen tatuointi. Otin sen viikko sen jälkeen, kun olin täyttänyt 18, ja ajan olin varannut jo ennen kuin olin täysi-ikäinen. Ensin siihen piti tulla ± Iita, mutta siitä olisi tullut niin pieni ja epäselvä, että vaihdoin ideaa, ja sitten siihen tulivat vain nämä plus ja miinus.


Plus ja miinus tuli alun perin Mariskan Matematiikkaa-biisistä, jossa lauletaan, kuinka elämä on matematiikkaa. Myöhemmin kaverit ovat antaneet tälle kuvalle kaikkia muitakin merkityksiä. Se kuvastaa toisaalta Duracell-pupua ja pariston napoja, kun olen aika energinen tapaus. Ja toisaalta se kuvastaa myös volyymia: jos käyn vähän liian lujalla, niin tästä saa sitten säädettyä pienemmälle.

Päivä kun tavattiin mun ystävän kanssa. Ei siinä mitään sen enempää – meiltä molemmilta löytyy tämä kuva samasta kohdasta. Hän on yksi niistä ihmisistä, kenelle voin ottaa tatuoinnin. Tatuointi oli synttärilahja ystävältäni Roosalta silloin, kun täytin 18. Nämä kaksi ensimmäistä kuvaa on siis otettu aika lyhyen ajan sisään.

Humans With Tattoos

Sitten meni jonkin aikaa, ennen kuin tuli tämä partiotatuointi. Itse asiassa tämä on ensimmäinen tatuointi, jonka otin nykyisellä vakkaritatuoijallani, ja tästä eteenpäin kaikki tatuoinnit on otettu samalla tyypillä. Valkovuokko kuvastaa mun Vuokot-lippukuntaa, johon oon kuulunut nyt 13 vuotta. Se on mulle kuin toinen perhe ja ansaitsee siksi tatuoinnin. Me otettiin tatuoinnit yhtä aikaa mun ystävän Iidan kanssa. Me löydettiin Instagramin kautta Heini, jonka tatuointityyli näytti hyvältä, ja kysyttiin, voisitko tehdä meille tatuoinnit. Iida otti kielon ja minä otin tämän, joten tämä on periaatteessa sellainen ystävätatuointi, mutta ei kuitenkaan.

Mun ainoa värikuva. Se on myös Heinin käsialaa, ja olin viikkoa ennen tatuointiaikaa Heinille että ”Heini, mä haluisin vaaleanpunaiset sydänaurinkolasit” – se oli vaan sellainen hetken mielijohde. Kaikkialla, missä mun pitää kertoa itsestäni, sanon että katson maailmaa vaaleanpunaisten sydänaurinkolasien läpi. Vaikka elämässä olisi jotain kuraa, niin täytyy muistaa, että on hyviä ja ihaniakin asioita. Tämä jää varmaan mun ainoaksi värikuvaksi. Muuten olen aina tykännyt mustavalkoisista kuvista, mutta tähän oli vaan ihan pakko saada vaaleanpunaista!

Tiesin aina, että haluan mun broidin tekevän mulle kuvan. Eetu on graafinen suunnittelija ja osaa piirtää kaikenlaisia sarvipäitä, joten pyysin häntä piirtämään oinaan, koska olen horoskoopiltani oinas. Muuten olen kyllä ihan täysin oinas luonteeltani, mutta en ole mikään extreme-ihminen – että tulinen olen ja muuta, mutta Linnanmäellä menen ainoastaan kahvikuppeihin.

Mun broidilta tuli sitten jotain miljoona eri luonnosta, ja se näytti vanhoja piirustuksia silleen ”Hei, mulla on tällasta ideaa ja tollasta ideaa, sopisko?”, ja mä pyysin lisäämään siihen kuvaan vielä jotain luonnon kukkasia. Sitten siihen lisättiin orvokkeja. Broidi oli aiemmin tehnyt ketun, jossa oli salmiakkikuvio, ja sitten se salmiakin kuva siirtyi tähän oinaaseenkin. Eetu teki tämän aluksi värillisenä, joten lähetin värikuvan Heinille ja sanoin, että haluaisin tämän mustavalkoisena. Pyysin Heiniä myös jättämään siihen oman kädenjälkensä, joten tähän tuli myös dot workia ja muuta. Tämä oinas oli Heinille ensimmäinen, joka on tehty jonkun muun teoksesta. Tämä on niin kuin fuusio mun broidin ja Heinin kädenjäljistä.

Kun olin ottanut tämän tatuoinnin, niin äiti sanoi mulle, että olisit nyt edes voinut etsiä jonkin kauniimman paikan. Vastasin vain, että nythän mun reisi vasta onkin kaunis. Jos se sun mielestä ei aiemmin ollut kaunis, niin nyt se ainakin on kaunis. En mä miettinyt hetkeäkään, että olisin ottanut tämän tatuoinnin jonnekin muualle kuin reiteen. Tätä tatuoitiin jotain kahdeksan tuntia, ja se on ollut kaikkein pisin setti. Tosin tämä tehtiin kahdessa osassa, ensin lainit ja sitten muut.

Humans With Tattoos

Olin pitkään sitä mieltä, etten halua mitään tekstiä kroppaani, kun ne on aina vähän sellainen haaste. Mutta sitten mun kaveri Iida lähti Tampereelle, ja mun pikkusisko lähti Joensuuhun opiskelemaan. Mä olin, että ei hitto, pakko mun on nyt saada tohon pohkeeseen Miau-teksti. Me kommunikoidaan aika usein tähän tyyliin, hah! Ja sitten siihen tuli vielä vähän kissankelloja ympärille. Jalkoihin en ensin edes ajatellut ottaa tatuointeja, mutta sitten kun otin tuon oinaan, niin siitä se sitten lähti. Ja nyt olen suunnitellut, että ottaisin ilmapalloja ja irtokarkkeja tuohon… Että heittäisin vaan mun lempparikarkkeja pöydälle, ja mitä siitä sitten tulee, sen tatuoija saa piirtää!

Humans With Tattoos

Tämä trampoliini on myös tavallaan ystävätatuointi. Sannin Trampoliini-laulussa lauletaan, että ”Ku mä oon juonu liikaa eikä ole enää hauskaa, kaadat vettä mun lasiini, sanot että se on viinii” ja ”ku putoon asfalttiin niin sä oot mun trampoliini”. Kun meinaat pudota asfalttiin, ne ihmiset on siellä vastassa ja ne on sun trampoliineja. Ja niitä multa löytyy elämästä. Kun mun pikkusisko lähti kotoa, multa lähti sellainen tukipilari, kun asuttiin silloin vielä vanhemmilla. Että hei, meitä on huijattu, koska ei mun pitänyt vielä lähteä kotoa, mutta ei mun pitänyt jäädä sinne myöskään yksin. Sitten otin tämän trampoliinin molemmille, Hetalle ja Iidalle.

Tällä hetkellä mun kaikilla tatuoinnella on merkitys. On ollut helppo aloittaa siitä, kun elämässä on tullut tilanteita, joista on pitänyt saada joku merkki iholle. Mua kiinnostaa sellainen sticker book -tyyli, tarrakirjameininki, jossa ihmiset hankkii sellaisia pieniä kuvia ympäriinsä. Oon ajatellut tämän vasemman käden sellaiseksi, johon kerään kaikkia merkityksellisiä kuvia. Että heti kun tulee sellainen olo, et hei vitsi, mä haluun kahvipavun tohon, niin sitten mä otan kahvipavun siihen. Sillä ei ole väliä, ettei siitä tule kokonaista sleeveä, ja se saakin näyttää sellaiselle sekamelskalle. Mutta tämä toinen käsi on puhdas sen takia, että haluan tähän jonkun kokonaisuuden. Partiosta, luonnosta tai kahvista.

Mä olen barista, ja kahvi on mulle sellainen intohimo ja todella iso osa elämää. Tiedän, että jossain vaiheessa mulle tulee joku kahviaiheinen tatuointi, ehkä kahvikasvi ja kukkia ja muuta. Mulla on aina ollut bucket listillä, että haluan baristakoulutukseen, että käyn vaikka jonkun kurssin Kalle Freesellä eli Suomen parhaalla baristalla – ja sitten hain Espresso Houseen töihin 2015 ja pääsin. Olin siellä vajaan vuoden, ja musta tuli senior barista. Kahvi on sellainen aihe, josta voin puhua tunteja, niin että mun kaverit on siihen jo ihan kyllästyneitä. Siksi yritän aina etsiä uusia ihmisiä, joille voin puhua, silleen ”Hei, saanks mä puhua vähän kahvista?”

Mulla on niin paljon aiheita, mistä haluisin tatuointeja. Mutta kun on vuosia vielä edessä, niin on täytynyt laittaa itselle vähän stoppia, että hei nyt, rauhotu. Mä rakastan kasvillisuutta ja tykkään paljon dot workista, ja dot work oli itse asiassa ensimmäisiä tyylejä, johon tutustuin. Mutta yritän olla sekoittelematta liikaa eri tyylejä. Jos saisin sellaisen ison hihan, niin siinä tulisi olemaan telttaa, kuusikkoa ja ehkä joku vuori, ehkä joku oinas myös… ja ehkä vähän jotain tehosteväriä! Ison kuvan ottamisessa pelottaa kuitenkin ehkä eniten se, että siihen kokonaisuuteen pitää sitoutua. Mutta tässä on aikaa. Sitä yrittää koko ajan ajatella näiden tatuointien hankinnassa: Älä kiirehdi. Oot 21, sulla on vielä aikaa.

Tatuointien kautta mä ilmennän itseäni tosi vahvasti, enkä ota mitään kuvaa vain sen takia, että se on hienon näköinen. Aina mulla on olemassa se idea, josta mä haluan luoda tatuoinnin. Silleen että, haluun vuokon, en mä tiedä yhtään, millaisen vuokon – ja sitten voin sanoa Heinille, että tee millainen haluat. Mun mielestä tatuoinnit on aina taideteoksia, ja haluan, että niissä näkyy se tekijän jälki. Just se, kun on löytänyt itselleen tekijän, jonka jäljestä tykkää, ja jonka kädenjälkeen voi aina luottaa.

Humans With Tattoos